Tehokas kansalaistoiminta vaatii julkista keskustelua

Miltä Suomi näyttäisi ilman kansalaistoimintaa? 

Liiketutkija ja KSL-opintokeskuksen kouluttaja Jukka Peltokoski sanoo, että koko Suomen valtiota ja suomalaista yhteiskuntaa ei olisi olemassa ilman 1800-luvun kansallisuusliikehdintää ja siihen liittynyttä aktivismia. 

“Meillä ei olisi myöskään ammattiliittoja eikä varmaankaan yhtään puoluetta, jos ei olisi ollut yhteiskunnallisia liikkeitä näitä puolueita luomassa.Työväen asema olisi kurja, ei olisi työehtoja eikä työoikeuksia. Naisten asema olisi aivan erilainen, ja ehkä ympäristön holtiton saastuttaminen jatkuisi aivan rajoittamatta.” 

Peltokoski pohtii, että yhteiskunnalliset liikkeet ovat tuoneet kulttuuriimme ylipäätään sivistyksellistä ajattelua. 

“Liikkeet ovat luoneet ajatusta siitä, miten rakennetaan yhteiskuntaa, jonka pitäisi taata kaikille ihmisille hyvä elämä ja kukoistava tulevaisuus.”

Miten kansalaistoiminta vaikuttaa?

Liikkeet ja kampanjat tekevät aloitteita, luovat poliitikoille ja yrityksille muutospainetta ja tuovat esiin uusia ajatuksia ja ratkaisuvaihtoehtoja.Tämä kaikki kuuluu demokratiaan.

Etenkin ammattimaisella pohjalla toimivat kansalais- ja etujärjestöt ottavat aktiivisesti osaa sekä julkiseen keskusteluun että päätösten valmisteluprosesseihin. 

“Joskus ne ovat aloitteen tekijöitä ja keskustelun herättäjiä, ja toisaalta ne toimivat vallan vahtikoirina.”

Peltokoski toteaa, että nykyistä julkista keskustelua ja siihen liittyviä lainsäädännön uudistuksia ei voi ymmärtää ilman, että ottaa huomioon keskustelua synnyttäneet aktivistit ja liikkeet. 

Peltokoski mainitsee muun muassa perustulokeskustelun, jonka prekariaattiliike nosti uudelleen esiin 2000-luvulla, eläinoikeusaktivistien herättämän keskustelun eläinsuojelulaista ja turkistarhauksesta, Black lives matter -liikkeen ja saamelaisaktivismin. 

“Erityisesti nuoren polven saamelaisaktivistit ovat nostaneet esille esimerkiksi sen, miksi Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -ihmisoikeusartiklaa, vaikka monet muut maat ovat sen tehneet.”

Kansalaistoiminnalla myös siirretään niin sanottua Overtonin ikkunaa eli muutetaan sitä, millaiset keskustelunaiheet ovat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Liikkeiden tavoitteena on siirtää ikkunaa niin, että aiemmin ennenkuulumattomina pidetyt aiheet siirtyvät kohti hyväksyttyä ja lopulta voimassa olevaa tilaa.

“Siinä näkyy ehkä kampanjan ja liikkeen ero: jos kampanjat ajavat hyvin tarkkaan määriteltyjä muutosvaatimuksia järjestelmään, esimerkiksi lainsäädäntöön, liikkeissä luodaan uutta mielikuvitusta, tehdään mahdotonta mahdolliseksi tai avataan uusia mahdollisia maailmoja. Radikaaleimmillaan liikkeet kyseenalaistavat koko yhteiskunnallisen järjestelmän ja pyrkivät luomaan visiota siitä, miten yhteiskunta voisi muuttua kokonaisvaltaisemmin.” 

Millaisia muutoksia toiminta synnyttää?

Joskus kansalaistoiminta saa aikaan aivan konkreettisia muutoksia lainsäädännössä, kuten tasa-arvoisen avioliittolain vuonna 2017. 

“Se on ilmeinen esimerkki onnistuneesta kampanjasta: spontaanisti organisoitunut ja hetkellinen kansalaisliike ajoi lain läpi.”

Liikkeiden ja kampanjoiden vaikutus ei kuitenkaan aina ole näin suoraan osoitettavissa. Monet kansalaistoiminnan työn tulokset ovat nykyään myös niin arkistuneet, että ne voi helposti sivuuttaa tai niitä voi pitää itsestäänselvyytenä. Muutokset eivät silti olisi tapahtuneet ilman aktiivista ja usein pitkäaikaista toimintaa.

“Esimerkiksi vegaanituotteiden määrää kaupan hyllyillä ei voi ymmärtää, ellei tiedä, että vuonna 1995 tehtiin turkistarhaisku, josta syntyi voimakas eläinoikeusliike. Se on ihan selvästi yhteiskunnallisten liikkeiden ja eläinoikeusliikkeen ansiota. Vaikka vaikutus on epämääräisemmin mitattavissa, siinä se konkretisoituu ja realisoituu silmien edessä.” 

Vielä vaikeammin mitattavaa on sosiaalisten normien ja ihmisten elämäntavan muuttuminen. 

“Kasvissyöntikulttuurin leviäminen on hyvä esimerkki siitäkin. Voi ajatella myös feminististä naisliikettä jo 1800-luvulta alkaen ja sen aikaansaamia valtavia muutoksia lainsäädännössä, työelämässä, markkinoilla ja siinä, mitä naiseus ja mieheys voivat olla. On kyse elämänmuodon muutoksesta, jota ei voi ymmärtää muuten kuin lukemalla historiaa ja näkemällä, miten asiat ovat ennen olleet.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Suomalainen liikehdintä on rauhanomaista

Peltokoski sanoo, että yhteiskunnallisia muutoksia vaativien liikkeiden täytyy aina jollain tavalla haastaa järjestelmää ja valta-asetelmia.

“Haastamista ei oikein voi tehdä ilman, että asettuu jonkinlaiseen konfliktiin vallanpitäjien kanssa.” 

Suomessa liikehdintä on maltillista. Yhteiskunnallista toimintakulttuuriamme leimaavat tutkimustenkin mukaan väkivallattomuus, rauhanomaisuus ja parlamentaariset vaikutuskeinot.

“Suomessa pyritään rakentamaan järjestelmää ja vaikuttamaan siihen edustuksellisin keinoin. Ainakin yksi syy tähän on kansalais- tai sisällissodan jättämä trauma. Suomi on myös hyvin valtiokeskeinen yhteiskunta, jossa monet yhdistykset saavat rahoitustakin valtiolta.” 

Suomalaista liikehdintää luonnehtii myös lain ja esivallan kunnioittaminen. 

“Omaisuuteen kohdistuva sabotaasi tai virkavallan ja esivallan uhmaaminen kansalaistottelemattomuuden keinoin on nyky-Suomessa verraten vähäistä.  90-luvun eläinoikeusliikkeen ja laajemmin ympäristöliikkeen suora toiminta oli jonkinlainen murroskohta, mutta sen jälkeen murros ei ole jatkunut.” 

“Tämä on arvottava kommentti, mutta mielestäni 90-luvun työttömyyden ja rakennemuutoksen myötä syrjäytyneillä olisi ollut aihetta paljon jyrkempään protestointiin. Suomessa ei ole syntynyt siitä yhteiskunnallisia levottomuuksia. Se kertoo ehkä hankalalla tavalla suomalaiseen protestiperinteeseen liittyvästä hampaattomuudesta.” 

Peltokoski toteaa, että maltillisuus on samalla myös suomalaisen yhteiskunnan vahvuus.

“Puhutaan sopimusyhteiskunnasta, eli sisällissodan jälkeen luotiin poliittinen järjestelmä, jossa alettiin sopia asioista. Sopimusyhteiskunnalla on Suomessa pitkä perinteensä, joka tekee poliittisesta järjestelmästä verraten vakaan.” 

Peltokoski pitää kansalaisliikkeelle hedelmällisenä, että mahdollisuuksia on monenlaiseen toimintaan. 

“Liikkeeseen voi mahtua sekä radikaalia että maltillista  toimintaa, mikä mahdollistaa monille liikkeessä mukana olon ja vaikuttamisen. Ei ole keneltäkään pois, että ihmiset löytävät paikkansa erilaisista toimintamuodoista.” 

Millainen kansalaisliike menestyy?

Liikkeiden moninaisuuden vuoksi on vaikea määritellä menestyksen reseptiä ja toisaalta tietää, miksi toiset liikkeet hiipuvat. Eri liikkeet keräävät mukaansa erilaisia ihmisiä ja käyttävät eri tyyppisiä keinoja. Joitakin arvioita voi kuitenkin esittää. 

“Voi ainakin ajatella, että menestyvien liikkeiden pitää olla pitkäjänteisiä, sillä järjestelmä ei muutu hetkessä. Menestys ei myöskään ole pelkästään liikkeiden omissa käsissä, vaan pitää olla jonkinlaista momenttia. Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain taustalla oli pitkäjänteistä liikehdintää, mutta ihan selvästi oli momentti, joka nosti valtavan julkisen keskustelun ja sai lain menemään läpi.” 

Peltokoski lisää, että länsimaisessa demokratiassa julkinen keskustelu on olennainen osa järjestelmää. Liikkeillä, jotka onnistuvat herättämään julkista keskustelua, on paremmat mahdollisuudet saada aikaan muutoksia.  

“Ilman julkista keskustelua päätöksentekijöillä ja valmistelijoilla ei ole ainetta viedä eteenpäin uudistuksia eikä ehkä myöskään ymmärrystä asiasta ja oikeita argumentteja.” 

Menestystä tavoitteleva liike voi myös käyttää monenlaisia toimintamuotoja yhtä aikaa.

“Liikkeessä voi tarvita monitasoisuutta. Täytyy olla keskustelua ja lehtikirjoittelua herättävää toimintaa, mielenosoitusten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä, ja ehkä samalla pitää olla toinen jalka kabinetissa ja jonkinlaista kykyä luoda yhteyksiä poliitikkoihin ja lobata niitä.” 

Saavutukset eivät ole koskaan kiveen hakattuja. Samoista asioista voi joutua kamppailemaan yhä uudestaan. 

“Yhteiskunnat eivät kehity niin, että ne menisivät vain hyvään suuntaan, vaan ne ovat avoimia järjestelmiä, ja muutoksia voi tapahtua suuntaan ja toiseen.” 

Myös liikkeet itsessään ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. 

“On osa liikkeen moottoria, että käydään vellovaakin keskustelua siitä, keitä me olemme ja miksi me voimme tulla.” 

Lopuksi Peltokoski muistuttaa, että liikkeet eivät ole automaattisesti tasa-arvoisia tai kaikkien asialla. 

“Usein liikkeitä organisoivat ihmiset, joilla on jo yhteiskunnallisia ja sosiaalisia resursseja ja yhteyksiä. Liikkeitä voi tarkastella kriiittisestikin ja miettiä, keitä ne edustavat ja jääkö niissä joidenkin ääni kuulumatta.”