Onko kansalaistoiminnalla vaikutusta? 

Miten toimimalla yhdessä muiden kanssa voi vaikuttaa suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten ilmastokriisiin? Demos Helsingin Julia Jousilahti pohtii asiaa.

Julia Jousilahti on vanhempi asiantuntija riippumattomassa ajatushautomossa Demos Helsingissä, jonka missio on edistää transformaatiota kestävään yhteiskuntaan oikeudenmukaisilla keinoilla. Jousilahti tekee parhaillaan valtioneuvoston kanslialle tutkimushanketta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta. 

Ekologisen kriisin kaltaisissa monimutkaisissa ongelmissa kansalaisliikehdinnän saavutuksia voi olla vaikea mitata, mutta Jousilahti näkee, että yhdessä toimiminen voi edistää yhteiskunnallista muutosta useita eri reittejä.

“Fakta on, että poliitikot eivät tee päätöksiä, ellei ole tarpeeksi kaikupohjaa ja painetta. Kun syntyy tarpeeksi iso massa, se alkaa vaikuttaa poliitikkojen toimintaan ja päätöksentekoon.” 

Joukkotoiminta luo myös uusia käsityksiä siitä, mikä on tavoiteltavaa. 

“Se alkaa luoda uusia sosiaalisia normeja, niin sanottua uutta normaalia. Kun tarpeeksi iso kriittinen massa alkaa suosia kasvisruokailua ja pyöräilyä, niistä tulee tavoiteltavia asioita pihvin ja autoilun sijaan, jos haluat kuulua joukkoon. Toinen esimerkki on me too -liike, joka sai monet naiset tajuamaan, että tähän asti normaalina pidetty käytös ei olekaan ok.” 

Yhteistoimintaan osallistumista tarvitaan

Kansalaistoiminnassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä varsinkin, kun on kyse ongelmista, joiden ratkaiseminen ei ole yksinkertaista.

“Jotta saa kokemuksen siitä, että jotain on saatu aikaan, tarvitaan osallistumista yhteistoimintaan, ehkä parhaimmillaan ihan fyysisesti yhdessä muiden kanssa toimimista.”

Kansalais- tai yhdistystoiminnan vaikutuksella on saatu Suomessa aikaan esimerkiksi 8 tunnin työpäivä ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä ilmastolaki. Ilmasto ei todennäköisesti olisi ollut vaaliteemana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ilman kansalaisten ilmastoliikettä. 

“Nuorten ilmastolakot ovat saaneet paljon näkyvyyttä. Emme vielä tiedä, mihin se johtaa, mutta ihan varmasti sillä on ollut merkitystä. Lasten ja nuorten aito huoli ja sukupolven muutos voivat vauhdittaa muutosta.” 

Suomessa toiminta kanavoituu yhdistyksiin

Jousilahti toteaa, että suomalainen poliittinen kulttuuri on historiallisistakin syistä hillittyä. Yhdistystoiminta on ollut suomalainen tapa järjestäytyä kansakunnan rakentamisesta lähtien. 

“Meillä ei ole kansainvälisesti vertaillen paljon lakkoja eikä näkyvää protestikulttuuria, kuten esimerkiksi Ranskassa. Suomelle on ollut leimallista, että kansalaistoiminta on kanavoitunut alusta alkaen yhdistyksiin, ja näkyvät liikkeet ovat meillä vähemmän keskeisessä roolissa. Yhdistyksillä on ollut valtavan suuri merkitys suomalaiselle hyvinvoinnille.” 

On näkyvissä joitakin merkkejä siitä, että kansalaistoiminta on muuttumassa vapaamuotoisempaan ja pirstaloituneisempaan suuntaan. 

“Ihmiset eivät välttämättä halua sitoutua organisaatioihin ja rakenteisiin, mutta he ovat kiinnostuneet sitoutumaan asioihin ja teemoihin. Toisaalta moni spontaani liike myös järjestäytyy yhdistyksiksi, ja onkin hyvä keino käyttää nykyisen systeemin työkaluja toiminnassaan.”

Huolestuneet täytyy saada liikkeelle

Jousilahti näkee kautta yhteiskunnan merkkejä siitä, että ilmastohuoli ja vaatimukset ilmastotoimien tarpeellisuudesta ja kiireellisyydestä ovat valtavirtaistuneet. 

“Tuntemukseni on, että ilmastotoiminta on saanut kyytiin entistä enemmän ihmisiä. Siitä on tullut tietynlainen uusi normi aika laajoissa joukoissa, ja näen, että nyt on momentumia saada aikaan asioita. Nyt on tärkeää saada isot massat liikkeelle ja toimintaan mukaan myös niitä ihmisiä, jotka ovat huolissaan asiasta mutta joilla ei ole taustaa missään liikkeessä.”

Jousilahti toteaa, että samaa asiaa ajavat niin yksittäiset ihmiset, yritykset kuin ay-liike.

“Viestiä alkaa tulla yhä useammista suunnista, ja ilmastonmuutoksen torjunta on Suomen hallituksenkin agendalla. 

Jousilahti muistuttaa, että on myös tärkeää huomata, mitä toiminta ilmastoasioissa antaa yksilölle itselleen. 

“Usein sanotaan, että paras lääke lamaannusta vastaan on toiminta, ja ennen kaikkea toiminta yhdessä muiden kanssa. Siitä saa valtavasti voimaa ja uskoa asiaan. Olemme ihmiskunnan merkittävimmän ongelmakimpun äärellä, mutta samalla tämä on aika innostavaa aikaa olla sitä sukupolvea, joka saa olla tekemässä historiallisen muutoksen.”