Erätauko-dialogi auttaa keskustelemaan ilmastokriisistä

Miten ilmastonmuutoksesta keskustellaan toisen näkökulmia kunnioittaen? Tuntuuko siltä, että suurista ja vaikeista asioista on mahdotonta keskustella ilman, että tilanne päätyy väittelyyn tai riitaan? Dialogi-Akatemian Janne Kareinen kertoo dialogin voimasta hankalien aiheiden käsittelyssä.

Sitrassa kehitetty Erätauko on menetelmällistetty tapa käynnistää ja pitää yllä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua eli dialogia. Erätauko ei ole yksittäisiä kikkoja tehdä keskustelusta mukavampaa, vaan kokonaisuus, jossa lähdetään siitä, mikä on keskustelun tarve ja minkälaista vaikutusta sillä tavoitellaan.

Erätauko rakentuu kolmeen osaan: ensinnäkin työkalujen suunnitteluun, kohderyhmän suunnitteluun sekä keskustelijoiden kutsumiseen, toiseksi keskustelujen fasilitointiin eli ohjaamiseen ja kolmanneksi vaikuttavuuden varmistamiseen. 

Dialogi poikkeaa muista keskustelutavoista siten, että dialogissa tavoitteena ei ole ratkaisuun pääseminen vaan ymmäryksen lisääminen kolmesta asiasta: käsiteltävästä aiheesta, omista näkökulmista ja muiden näkökulmista.

Tämä erottaa dialogin esimerkiksi väittelystä, jossa tarkoituksena on löytää voittava argumentti, tai neuvottelusta, jossa tarkoitus on päästä molempia tarpeeksi tyydyttävään konsensukseen.

“Dialogi on erityinen keskustelutapa: siinä keskitytään siihen, että ollaan tasavertaisessa kanssakäymisessä ja pyritään ymmärtämään paremmin toisen ajatuksia ja liittymään niihin. Jos ymmärrämme, mistä olemme päättämässä, tulee parempia päätöksiä. Jos taas keskustellaan dialogissa päätöksenteon jälkeen, pystytään ymmärtämään, minkälaisia vaikutuksia ratkaisulla on”, Janne Kareinen sanoo. 

Kuka tahansa voi käyttää Erätauko-pelisääntöjä

Vaikka Erätauko on oma menetelmänsä ja onnistunut dialogin vetäminen vaatii taitoa ja koulutusta, Erätauon pelisääntöjä voi ja kannattaa käyttää kaikkialla, esimerkiksi lukupiireissä.

“On tärkeää esimerkiksi erottaa kuuntelu ja puhuminen: ei odoteta väliä, johon voi tökätä oman loistavan kommenttinsa, vaan yritetään ymmärtää, mitä toinen yrittää sanoa. Yritetään jatkaa toisen ajatuksia ja puhutaan kokemuspuhetta: sen sijaan, että kerrotaan muualta kopioituja mielipiteitä, voi kertoa siitä, mitä asia juuri sillä hetkellä herättää itsessä.” 

Ilmastonmuutos on aiheena erityinen, koska siihen liittyy järjestelmällistä, koko aiheen käsittävää kieltämistä. Siihen liittyy myös pelkoa ja ahdistusta. Kun puhutaan merkityksellisistä asioista, niihin liittyy aina tunteita. Keskustelussa voi tulla vaikeita tilanteita, tai keskustelu ei käynnisty ollenkaan. 

“Keskustelemme usein vain pintatasolla tai emme pysy aiheessa: teemme pitkiä pomppuja tai siirrymme kokonaan toisiin aiheisiin, emme mene kovin syvälle aiheen käsittelyssä. Ihmiset saattavat kuvitella puhuvansa samasta aiheesta, mutta meneillään voi olla vaikka viisi eri keskustelua. Vaatii taitoa saada ihmiset samaan keskusteluun ja tähän hetkeen.” 

Kareinen kannustaa kutsumaan dialogiin mahdollisimman kirjavan osallistujajoukon. 

“Yleensä keskusteluissa ei ole mukana niitä, joilla on poikkeavia näkökulmia. Tavoite ei ole jäädä jumiin erimielisyyteen eikä keskustelun jälkeen ole tarkoitus olla samaa mieltä, vaan keskeistä on luoda uteliaisuus toisen erilaisesta kokemusmaailmasta kumpuavia erilaisia näkökulmia kohtaan.” 

Dialogi vaikuttaa kaikkiin siihen osallistuviin. Se ei ole lobbausväline, eikä dialogilla voi muuttaa toisen mielipidettä. Siihen osallistuessaan joutuu automaattisesti ajattelemaan, miksi itse ajattelee niin kuin ajattelee.

“Vaikka dialogissa ei päästäisi kovin syvälle, se tuntuu ihmisistä usein ainutlaatuiselta, koska se on niin harvinaista”, Kareinen sanoo. 

Ilmastodialogeissa mietittiin, mikä meitä estää

Vuonna 2019 Sitra järjesti Erätauko-päivän, jonka aikana pidettiin 106 ilmastodialogia ympäri Suomen. Dialogeihin osallistui yli 1000 keskustelijaa. 

Sitran ilmastokeskustelujen alussa oli tiukka faktapaketti, ja keskustelun aihe oli rajattu siihen, mikä meitä estää toimimasta ilmastonmuutoksen estämiseksi. Keskusteluissa ei siis mietitty, onko ilmastonmuutos totta vai ei, vaan niitä seikkoja, jotka estävät vaikuttavien toimenpiteiden syntymistä juuri nyt.

”Nykyään käydään jo aika paljon sellaista keskustelua, jossa mietitään yleisesti, millaisia ajatuksia ilmastonmuutos herättää. Kun keskustelu kehystetään ratkaisun esteiden pohtimiseen, se sulkee kieltämiskeskustelun automaattisesti pois, ja asiassa päästään nopeammin eteenpäin.”

Kareinen toteaa, että keskustelunaiheeksi voi toki valita myös ekologisen kriisin olemassaolon.

“Siitä on se hyöty, että ymmärtää omistaan poikkeavia näkökulmia. On helpompi keskustella, kun ymmärtää toisen kokemusten kautta, mistä näkökulmat ovat peräisin ja miksi ihminen ajattelee, että ilmiö ei ole totta. Toisen ainutlaatuisten kokemusten kuuleminen luo yhteistä keskustelupohjaa.”

Erätauko-päivän keskeisiä havaintoja oli kaksi. Ensinnäkin keskustelijoiden mielestä tietoa on niin paljon, että siitä on lähes mahdotonta seuloa, mikä on oikeaa tietoa. Toinen havainto oli, että on todella vaikea elää ilmastomyönteistä elämää ilman esikuvia ja positiivisia esimerkkejä julkisuudessa ja viihteessä. 

Voiko sosiaalisessa mediassa käydä järkevää keskustelua?

Kareinen toteaa, että ilmasto- ja ekokriisi ovat niin tunteita herättäviä aiheita, että verkkodialogin järjestämisessä täytyy olla todella taitava. Keskustelun ohjaamiseen tarvitaan paljon osaamista ja työvoimaa. 

Kareisen mielestä sosiaalinen media itsessään ei ole ongelma vaan siellä käytävän keskustelun rakenne: 

“Ihmiset tulevat ja menevät ja heittävät jonkin kommentin. He eivät lue toistensa kommentteja eivätkä liity toistensa kommentteihin.”

Toisin sanoen alusta, jolla keskustelua käydään, ei ole oleellinen, vaan keskustelun aikataulutus ja ohjaaminen. Keskustelun tulee alkaa ja loppua tiettyyn aikaan eikä velloa määrättömän pitkää aikaa. Lisäksi ihmisiä täytyy ohjata lukemaan toistensa kommentteja ja jatkamaan keskustelua niiden pohjalta.

“Jos haluaa käydä keskustelua haastavista aiheista, se vaatii koulutusta esiin nousevien tunteiden ja trollaamisen käsittelyyn.”

Kareinen toteaa, että Dialogi-Akatemiassa kannustetaan nimenomaan kohtaamaan ihmisiä kasvokkain. 

“Olemme kokonaisuuksia, ja reagoimme toisiimme koko keholla. Tulkitsemme toistemme ilmeitä ja kehon kieltä. Tämä ulottuvuus jää verkossa pois, ja sen takia tulee niin järjettömästi väärinymmärryksiä, tai sitä voi käyttää tahallaan väärin. Kasvokkain kohtaamisessa se on huomattavasti vaikeampaa. Kasvokkain kohtaaminen luo osapuolien välille luottamusta ja osallisuutta.” 

“Yhtä keskeisiä ja akuutteja aiheita kuin ekologinen kriisi ei ole tällä maapallolla, ja meidän on pakko päästä siitä laajaan dialogiin. Meidän näkökulmastamme dialogi on demokratian ja vapaan kansalaisyhteiskunnan keskeinen elementti.”

Dialogi pähkinänkuoressa:

• Dialogin päämäärä on osallistujien keskinäisen ymmärryksen lisääminen, ei ratkaisun saavuttaminen
• Osallistujat ovat keskenään tasavertaisia
• Dialogissa kuunnellaan sen sijaan, että odotetaan saavansa itse suunvuoron
• Dialogissa jatketaan toisen ajatuksia ja puhutaan omista kokemuksista
• Dialogi ei ole väittelyä tai suostuttelua, eikä siinä ole voittajia.

Lisätietoa Erätauko-menetelmästä 

Dialogi-Akatemia 

Janne Kareisen kuva: Miikka Pirinen