Arto O. Salonen: Kestävä elämä ei ole tinkimisprojekti eikä luopumisretki
Millaista on hyvä elämä, joka on sopusoinnussa planeetan rajallisten luonnonvarojen kanssa? Millaisia taitoja, ominaisuuksia ja tekoja tarvitsemme, kun olemme mukana torjumassa ilmastonmuutosta ja rakentamassa kestävämpää yhteiskuntaa?
Näitä kysymyksiä on pohtinut dosentti, apulaisprofessori Arto O. Salonen. Hän on myös jäsen Suomen kestävän kehityksen paneelissa, jonka tehtävä on tuoda tutkimuksen näkökulma poliittiseen päätöksentekoon.
Lähtöasetelma on tämä: ihmiskunta on päätynyt tilanteeseen, jossa se toimii vastoin omaa parastaan. Ihmisen olemassaolon perustaa murentavat ilmastokriisi, luonnonvarojen hupeneminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen.
Meidät ovat johtaneet tähän pisteeseen omaksumamme ihanteet ja ihmiskeskeinen todellisuuskäsitys. Tavoitellessamme hyvää elämää olemme tulleet luoneeksi yhteiskuntia, joissa toisten kanssa kilpailu, nopeus ja yleinen touhukkuus on tärkeämpää kuin elämää ylläpitävän toiminnan suunnan varmistaminen.
“Kilpailusta seuraa se, että valitaan voittajat ja häviäjät. Jos olet viikko viikolta se häviäjä, ei sitä kestä ihmisen mieli.”
Ilmastoliike antaa yksilön teoille voimaa
Mitä yksi ihminen sitten voi tehdä? Salonen sanoo, että yksittäisen ihmisen rooli on asettua ratkaisijoiden joukkoon, siirtyä minäkeskeisyydestä ekosysteemikeskeisyyteen, tunnistaa osallistumisen tavat ja pyrkiä toiveikkuuteen.
“Pienikin liike ratkaisujen suuntaan on huomattavan paljon parempi asia kuin kova vauhti väärään suuntaan.”
Globaaleissa kriiseissä on helppo päätyä ajattelemaan, että yksi ihminen tai yksi maa ei voi asialle mitään. Salonen muistuttaa, että jos millään ei ole mitään väliä, seurauksena on arvotyhjiö, anarkia ja kaaos.
“Maapallomme on mitättömän pieni osa maailmankaikkeutta. Galakseja on tuhansittain, ja jokaisessa galaksissa on tuhansia aurinkokuntia. Jokaisessa aurinkokunnassa useita planeettoja. Yhden planeetan tuhoutuminen on verrattavissa Saharan autiomaasta kadonneeseen hiekansiruun.”
“Mutta mihin demokratia perustuu? Jos jokainen ajattelee, että ei viitsi äänestää kun ei yhdellä äänellä voi vaikuttaa, murtuu koko demokratian idea. Vastuu palautuu aina yksilöön, niin se vain on.”
Salosen mielestä yksilön tehtävänä on olla aktiivinen paikallisella tasolla mutta nähdä samalla itsensä osana isompaa kokonaisuutta.
“Paikallista toimijuuttahan tässä tarvitaan, ja kyllä oman maan politiikkaankin vaikuttaminen edellyttää aktiivista kansalaisuutta.”
Merkityksettömyyden tunnetta lieventää ymmärrys siitä, että kytkeytyy johonkin itseään suurempaan. Liittyminen osaksi maailmanlaajuista ilmastoliikettä antaa omille teoille lisää painoa.
“Jos pystyt liittymään johonkin itseäsi suurempaan, saat vipuvoimaa toiminnallesi. Silloin vaikutukset ovat voimakkaampia. Yhteiseen liikkeeseen kannattaa liittyä aidosti ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, ja myös oman elämän mielekkyyden kannalta: peilistä katsoo tyytyväisempi tyyppi. Tyytyväinen mieli on yksi keskeisimmistä hyvän elämän tekijöistä.”
Mikä on hyvää elämää?
Salonen toteaa, että meillä Suomessa niin kuin monessa muussakin maassa on kapeaksi käynyt käsitys siitä, mitä hyvä elämä on: aineellisen hyvän kerryttämistä.
“Ajatellaan, että elämän tarkoitus on vaurastua vuosi vuodelta enemmän, eli hyvä elämä on elintason parantamisprojekti.”
Aineellisella hyvällä on rajansa, planeetta ei kestä tätä menoa. Siksi hyvän elämän ja hyvinvoinnin käsityksen on nyt laajennuttava.
Juuri nyt ihmiskunnan suurin haaste on tunnistaa, mikä muu kuin materia tekee elämästä elämisen arvoista.
“Meidän pitäisi kysyä rohkeasti, mikä tekee elämästä vahvaa ja voimakasta. Elämisen arvoinen elämä kiteytyy tässä hetkessä koettuun täyteyteen.”
Salonen toteaa, ettei hän usko ihmisten lähtevän sankkoina joukkoina mukaan muutokseen, jossa on kyse luopumisesta.
“Ihminen haluaa koko ajan vähän lisää jotain. Tulevaisuuden pitää näyttäytyä valoisana. Mitä jos onnistummekin löytämään entistä parempi syitä omalle olemassaolollemme? Onko silloin elämäntapamuutoksissa enää kyse luopumisesta?”
Kun onnistumme vastaamme kysymykseen, mikä elämässä on oikeasti merkityksellistä, ekologisen kriisin torjumisessa ei enää ole kyse luopumisesta vaan hyvän lisääntymisestä.
“Silloin ei ole kyseessä tinkimisprojekti, luopumisretki tai uhrautumispolku meidän jälkeemme elävien ihmisten hyvän elämän mahdollisuuksien vuoksi vaan mahdollisuus saada lisää tyytyväisyyttä omaan elämään.”
“Elämänilon ja tyytyväisyyden lisääntymisellä ei ole rajoja. Näitä aineettomia asioita voidaan lisätä rauhassa, eivätkä ne ole keltään pois.”
Pinnan alla kuplii jo
Salosen mielestä nyt on keskeistä kohdistaa huomio siihen, mikä meissä kaikissa on hyvää, ja tunnistaa se, mistä olemme samaa mieltä.
“Jokaisessa ihmisessä on jotakin pysäyttävän kaunista. Kun saamme sitä esiin, alkavat materiaaliset hyvän elämän tukipilarit menettää merkitystään.”
Salonen sanoo, että muutos on nyt käynnissä. Koronapandemia on saanut ihmiset pohtimaan elämän rajallisuutta ja kysymään isoja kysymyksiä elämän mielekkyydestä.
“Prosessi kuplii jo pinnan alla ja odottaa esille tulemistaan. Se on suorastaan käsin kosketeltavissa. Ihmiset intuitiivisesti ymmärtävät, että nyt pitäisi tehdä vähän suurempi remontti. Mutta keskustelu ei ole vielä valtavirtaistunut.”
Salonen muistuttaa, että aikaisemmin mahdottomina pidetyt suuret muutokset ovat tulleet aivan lähimenneisyydessä mahdollisiksi. Esimerkkinä hän mainitsee metoo-kampanjan, joka pyyhkäisi läpi maailman.
Koronan aikaansaamat muutokset ovat Salosen mielestä huomionarvoisia.
“On kiinnostavaa, että koko planeetalla on tehty muutamassa kuukaudessa ratkaisuja, joita kukaan ei olisi vähän aikaa sitten pitänyt todennäköisinä. Tuskin kovin moni olisi uskonut, että maiden rajoja suljetaan ja säädetään laajoja ulkonaliikkumiskieltoja.”
“Pandemia on globaali ilmiö, joka kuitenkin otetaan haltuun paikallisilla päätöksillä. Sama logiikka pätee kaikkiin ihmiskunnan suuriin haasteisiin. Vaikeutena on se, että politiikka on paikallista, mutta ongelmat globaaleja. Pitäisi samaan aikaan nähdä lähelle ja kauas.”
On sivistymisprojektin aika
Salosen mukaan on selvää, että kymmenen vuoden kuluttua puhutaan ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä ja luonnonvarojen riittävyydestä ihan eri sävyyn kuin nyt.
“Ja kaikkiin näihin ongelmiin on kutakuinkin sama ratkaisu: käännetään hyvinvointi-ihannetta aineettomampaan suuntaan. Samalla mennään sitä kohti, joka antaa suurempia syitä ja tarkoituksia olemassaololle. Aletaan esimerkiksi jakaa elämän iloja ja suruja. Ollaan enemmän läsnä toisillemme. Tyytyväisyys lisääntyy niin, että kiinnitetään huomiota siihen hyvään, jota meillä jo on, eikä siihen, mitä puuttuu.”
Hankaluus on se, että nämä aineettomat asiat eivät käänny helposti mitattaviksi numeroiksi käyttämillämme edistyksen mittareilla.
Salonen toteaa, että vaurastumisprojekti on antanut Suomelle kansakuntana lähestulkoon kaiken materiaalisen, mitä sillä on annettavana. Nyt on sivistymisprojektin aika.
“Suomessa on köyhyyttä, jota ei pidä ohittaa. Valtiona Suomi on kuitenkin huomattavan monella mittarilla 200 maan vertailussa ykkönen. Meillä jos kenellä olisi mahdollisuus kokeilla avarampaa käsitystä hyvinvoinnista.”
Kestävän elämän pitää olla helppoa
Salonen on vakuuttunut, että muutosta parempaan ei estä se, että meillä ei olisi yhteisiä, kestäviä arvoja.
“Suomalaisten arvot ovat hyvän tulevaisuuden puolella. Mutta arvojen mukainen jokapäiväinen elämä on monimutkaista.”
Salonen muistuttaa, että kestävät elämäntavat ovat tällä hetkellä yksilölle vaikeita toteuttaa. Siksi tärkeimmät muutokset tehdään laajemmalla tasolla, politiikassa.
“Ihmiset haluavat sujuvan arjen. Silloin tehdään asioita, jotka on helppoja. Jos haluamme yhteiskunnan, jossa kansalaisilla on kestävät elämäntavat, kestävien elämäntapojen pitäisi olla helppoja. Politiikkatoimilla on mahdollista luoda yhteiskunnalliset rakenteet sellaisiksi, että kestävä elämä on helppoa elämää.”
Jotta ison laivan saa kääntymään, tarvitaan monenlaista ja monen ihmisen liikettä samaan suuntaan. Salonen muistuttaa, että yhteiskunnassa se lisääntyy, mistä puhutaan.
“Näkemyksellistä politiikkaa tarvitaan. Jos kansalaiset alkavat tehdä samansuuntaisia tekoja, ollaan kumouksen äärellä. Mutta jos suuntaa ei ole tiedostettu, olemme helposti pelaamassa nollasummapeliä: toiset riuhtovat siihen suuntaan, joka lisää tulevaisuuden toivoa, mutta toiset päinvastaiseen suuntaan, eikä kokonaisuus liikahda mihinkään.”
Salonen hahmottelee lopuksi, millainen on planeetan rajoissa elävä ja toimiva ilmastokansalainen:
“Hän on tunnistanut sen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista, toimii sen puolesta ja elää ylväästi. Ilmastokansalaisuus ei ole kyyristelyä eikä nuukailua, vaan satsaamista niihin asioihin, jotka ovat runsaita ja kannattelevat elämää sen jälkeen, kun inhimilliset perustarpeet on jo tyydytetty.”
Lue myös:
10 syytä lähteä mukaan ilmastotoimintaan

Sinua saattaisivat kiinnostaa myös
10 syytä lähteä mukaan ilmastotoimintaan
Tule mukaan ja ole osa ratkaisua.
Onko kansalaistoiminnalla vaikutusta?
Toimintaan tarvitaan nyt myös ihmisiä, joilla ei ole taustaa missään……
Mitä on kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta?
Kokenut ympäristövaikuttaja kertoo, mitä hyötyä suorasta toiminnasta on.