
Sirja Blixt on ilmastoisoäiti
Sirja Blixt
ilmastoisoäiti, Espoo
“Kutsumme Eduskuntatalolla kokoontuvaa porukkaa perjantaiperheeksi. Olemme seisseet täällä perjantaiaamuisin osoittamassa mieltä ilmaston puolesta. Kokoonpano on muokkautunut ajan myötä, ja se vaihtelee viikoittain. Täällä on ilmastovanhempia ja ilmastoisovanhempia, on aktivistimummoja ja Perjantait Gretan kanssa -ryhmä, joka sai nimensä ensimmäisestä täällä järjestetystä tapahtumasta.
Ensimmäisen kerran olimme täällä perjantaina 21.9.2018. Tapahtuma oli Ilmastovanhempien järjestämä, ja näin siitä ilmoituksen Facebookissa. Oli ilmoitettu, että täällä oltaisiin kello 8–12.
Tulin varttia vaille kahdeksan, kun olin niin täpinöissäni, että olin löytänyt sellaisen jutun, jossa voin olla mukana. Portailla ei ollut vielä ketään. Kävelin viereiseen puistikkoon ja kurkin sieltä, tuleeko sinne ylipäätään ketään. Mietin, kehtaanko mennä yksin istumaan. Noin viittä vaille kahdeksan tänne tuli istumaan yksi nainen, ja kipitin siihen viereen. Pian tuli muitakin ihmisiä.
Riittää, että olen oma itseni
En ole tottunut seisomaan julkisella paikalla kyltin kanssa, kukapa meistä olisi, joten ensimmäisellä kerralla jännitti. Täällä oli tosi kivoja ihmisiä, ja tuntui, että jos tällaisia on täällä niin kyllä minä sitten voin olla.
Tällainen tapahtuma tuntui juuri minulle sopivalta. Minusta ei ole lähtemään valtauksiin, mutta pystyn seisomaan täällä ja näyttämään ihmisille, että haluamme tehdä ilmastolle jotakin. Minun ei ole tarvinnut muuta kuin olla oma itseni täällä rappusilla, se riittää: näyttää, että me isoäidit olemme asian tukena.
Olen kova puhumaan, uskallan mennä juttelemaan ihmisten kanssa ja tykkään ihmisistä. Kun tänne tulee uusia, käyn usein vähän moikkaamassa. Juttelemme muutenkin paljon keskenämme ja olemme aina iloisia, kun tulee uusia. Ehkä se saa ihmiset tuntemaan, että tänne on hyvä tulla, ja he tulevat toistekin.
Yksi ihminen oli nähnyt haastatteluni lehdessä ja ajatteli, että jos tuo mummo on siellä, niin kyllä sinne toinenkin mahtuu.
Kaikkein voimaannuttavimpia päiviä ovat olleet ne, kun on ollut paljon ihmisiä. On ollut lapsia, koululaisia ja kaikenikäisiä ihmisiä, opiskelijoita, vaihto-oppilaita.
Ilmastoahdistus helpottaa
Toiminta on antanut minulle paljon hyvää mieltä. Jos me saamme mukaan lisää ihmisiä, asiat muuttuvat oikeasti ja saamme vaikutettua ruohonjuuritasolla. Välillä iskevä ahdistus helpottaa, kun tietää että kun tulen tänne, voin jutella näiden ihmisten kanssa ja meitä kumminkin on jo tällainen joukko.
Sosiaaliset piirini ovat laajentuneet. Muuten en olisi perjantaisin missään, nyt olen täällä. Osallistun myös aina ilmastomarsseille ja muihin vastaaviin tapahtumiin.
Usein kuulee ihmisten sanovan, että ei siellä rappusilla tarvitse seistä, ja monet kertovat tekevänsä ilmastotekoja kotona. Sanon, että oikein hyvä, mutta aktivismi on sitä, että näytään.
Lähipiiri kannustaa
Lähipiirini kannustaa minua, heidän mielestään tämä on hieno juttu. Lapsiani ja yksi siskoistani on ollut mukana Eduskuntatalolla, ja muutamat lapsenlapseni ovat olleet täällä syyslomien aikaan. Halusin, että lapset ymmärtävät, mikä tämä juttu on, ja koetin puhua heille niin, että he eivät ahdistu asiasta.
Olen myös kävellyt lasten kanssa metsässä ja näyttänyt kasveja. Inhosin koulussa kasvien keräämistä ja niiden opettelemista, ja vanhemmiten hurahdin niihin ihan kokonaan. Nyt minusta on ihanaa, kun tiedän jonkun kasvin nimen ja osaan kertoa siitä jotakin pienille. On surullista, jos luontokato etenee ja tutut kasvit häviävät.
On kiva ottaa lapset mukaan tällaiseen toimintaan. He näkevät, että voivat vaikuttaa, ja ehkä muistavat sitten isoina, että ovat isoäidin kanssa tehneet tällaisiakin asioita. Toivon että he muistavat minut hyvistä asioista.
Olemme täällä lasten takia
Joskus tuntemattomilta ihmisiltä tulee sähköpostiini kysymyksiä, miksi syyllistän täällä päättäjiä ja miksi vaikutan lapsenlapsiini. En kauheasti pahastu sellaisista, mutta tekisi mieli jutella näiden ihmisten kanssa. Kiitän kysyjiä ja vastaan, että hienoa että ilmasto on sinunkin mielessäsi.
En enää jaksa vastata, jos joku sanoo, että Suomi on liian pieni maa vaikuttaakseen. Se on niin vanha juttu. Yhdellä ihmisellä Amerikassa on vakiovastaus ‘climate denial is a lost cause’. Minulla on sama asenne: lopettakaa turhan jauhaminen, siitä ei ole mitään hyötyä ja itsellennekin jää vaan paha mieli.
Lasten takiahan me täällä olemme. Tapahtui mitä tapahtui, ei tämä turhaa ole.”
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös
Ami Värtö tekee ilmastotoimintaa somessa
"Jos minulla on jokin keino vaikuttaa, koen, että minun täytyy käyttää se."
Mitä on kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta?
Kokenut ympäristövaikuttaja kertoo, mitä hyötyä suorasta toiminnasta on.
Sonja Peschkow tekee ilmastotyötä ammattiliitossa
Suurin osa jäsenistä pitää erittäin tärkeänä ammattiyhdistysliikkeen ilmastotyötä.……