Silakkaliikkeen Fatima Verwijnenistä tuli aktivisti 12-vuotiaana

Fatima Verwijnen

Ihmisoikeusaktivisti, Silakkaliikkeen aktiivi, Helsinki

Katso Fatiman haastattelu Youtubesta.

“Olen ihmisoikeusaktivisti, eli aktivismini painottuu ihmisoikeuksiin ja esimerkiksi antirasismiin ja syrjinnän vastaiseen toimintaan.

Olen mukana muun muassa vuoden 2020 alussa alkaneessa Silakkaliikkeessä, joka sai alkunsa Italian Sardiinit-liikkeestä inspiroituneena. Sardiinit-liike on antifasistinen, populismin vastainen ja ihmisoikeuksia puolustava kansalaisaktivismiliike, ja Silakat mukailee vahvasti heidän linjaansa.

Ystäväni Johannes Koski kertoi ideasta ja pyysi minua mukaan auttamaan. Meitä oli aluksi kaksi, mutta parissa päivässä mukana oli jo tuhansia. Vältämme perustajista puhumista, koska lukemattomat ihmiset ovat olleet alusta asti myötävaikuttamassa siihen, mihin suuntaan Silakkaliike lähtee.

Tunsin, että tämä on juuri sitä, mitä haluan, ja juuri sitä, mitä Suomi kaipaa: vastavoimaa vihalle, äärioikeistopopulistiselle puhekulttuurille ja toiminnalle.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus on vastuuta ja eettisyyttä

Silakkaliike vastustaa fasismia, rasismia ja ilmastodenialismia. Halusimme nostaa esiin kaikki kolme pointtia, koska esimerkiksi äärioikeistolaisessa politiikassa nämä teemat ovat limittäin. Populistisessa puheessa esiintyy harvoin vain rasismia tai vain ilmastodenialismia tai fasismia, vaan ne ovat ryppäissä.

Puhumme myös ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, joka tarkoittaa sitä, että muistetaan eettisyys. Kun puhumme ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä politiikasta, emme unohda ihmisoikeuksia ja sitä, kuinka iso rooli länsimailla on kehitysmaihin verrattuna ilmastonmuutoksen kehittymisessä. Meillä on länsimaisena toimijana iso eettinen vastuu.

Silakkaliikkeen kynnys on matala

Silakkaliikkeen tavoitteena on saada mukaan sellaisia ihmisiä, joille kansalaisaktivismi on terminä ja käsitteenä vieras. Yritämme madaltaa kynnystä, jotta tavallinen kansalainen kokee, että hänkin voi vaikuttaa ja olla osa yhteiskunnallista toimintaa.

Usein aktivismissa ei houkuttele vanhempia ihmisiä se, että terminologia tai toimintaan osallistuminen on tehty vaikeaksi ja hankalaksi. Silakkaliikkeessä pyrimme puhumaan rauhallisella kansankielellä, ja meillä on mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa.

Olemme alusta asti pyrkineet siihen, että kaikkeen voi tulla mukaan, sinne on mukava tulla ja kaikilla on oma tapansa vaikuttaa. Tämä viesti on mielestäni välittynyt hyvin varttuneemmalle väelle.

Oli hienoa, kun Silakkaliikkeen mielenilmaukseen tuli viestejä, että ‘tämä on isoäitini ensimmäinen mielenosoitus ja ensimmäinen kosketus kansalaisaktivismiin’. Niistä hetkistä tulee sellainen tunne, että olemme oikeasti hyvällä asialla ja tätä kannattaa jatkaa.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla mukana Silakkaliikeen tapaisessa aktivismissa. Se voi olla kuuntelemista, termien harjoittelemista tai tulemista mielenilmauksiin. Eniten toivomme, että Silakkaliikkeessä mukana oleminen tarkoittaa ihmisille sitä, että he tiedostavat, että heillä on kyky ja voima muuttaa esimerkiksi keskustelukulttuuria parempaan suuntaan. Silakkaliike toimii auttajana ja avustajana siinä, mikä on yksilön tapa vaikuttaa yhteiskunnassa.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Minua kuunnellaan

Aktivismini sai alkunsa, kun olin 12-vuotiaana irc-galleriassa ja näin siellä uusnatsiryhmän. Menin sanomaan, että tämä ei ole ookoo, ja ilmiannoin ryhmän. Siitä se kipinä lähti. Näin vääryyttä ja löysin oman tapani vaikuttaa siihen. Siitä asti olen ollut enemmän tai vähemmän aktivisti, nykyään tietysti ammattimaisemmin kuin 12-vuotiaana.

Olen saanut pääosin hyvää palautetta. Olen siitä vähän yllättynyt, koska puhun feminismistä ja antirasismista, ja ne ovat teemoja, jotka herättävät vahvoja tunteita. Ihmiset kiittävät siitä, että puhun näistä asioista ääneen, ja ennen kaikkea siitä, että käytän sellaisia sanoja, että aktivismista tietämätön ihminen ymmärtää, mistä puhutaan.

On aina palkitsevaa, kun jokin asia muuttuu konkreettisesti ja kun pääsen puhumaan hyvin vaikeisiin tai hyvin valkoisiin tiloihin etnisen vähemmistön edustajana. Olin taannoin oikeusministeriössä puhumassa, ja ajattelin, että vau, nyt olen täällä ja minua oikeasti kuunnellaan.

Eräässä mielenosoituksessa minulle tuttu äärioikeistonatsi tuli vetämään hihasta ja kertoi tehneensä vuoden aikana täyskäännöksen. Hän kertoi lukeneensa ja kuunnelleensa juttujani ja kiitti siitä, että olin jaksanut puhua vaikeista asioista rauhallisesti ja positiivisuuden kautta. Hänelle oli tullut sellainen olo, että puhun hänelle suoraan enkä hänen ylitseen, ja se oli yksi syy, miksi hän jätti sortavat poliittiset mielipiteet. Se oli iso voiton hetki.

Kysy tyhmiäkin kysymyksiä

On fakta, että aktivismi on joskus kuluttavaa ja raskasta. Kun juttelen aktivistiystävieni kanssa, painotan aina sitä, että me emme tarvitse marttyyreitä. Kannattaa kuunnella herkästi omia fiiliksiä. Samoja palautumiskeinoja voi käyttää kuin työelämässä: joogaa, lepoa ja mielenterveyden hoitamista. Tulee pois Twitteristä, kun tuntuu pahalta, ja ottaa osaa vain sellaisiin keskusteluihin, joita oikeasti kokee jaksavansa käydä.

Aloittelijan kannattaa etsiä oma yhteisö joko sosiaalisesta mediasta tai kentiltä. Suomessa on varmasti jokaisessa kaupungissa jonkinlaista aktivismiin liittyvää toimintaa. Kannattaa tulla mukaan mielenosoituksiin ja uusien iltoihin, ottaa yhteyttä aktivisteihin ja kysellä tyhmiäkin kysymyksiä. En tiedä Suomessa yhtään aktivistia, joka ei olisi valmis kertomaan toiminnasta tai ylipäätään aktivismista ja ei olisi innoissaan siitä, että joku uusi tyyppi haluaa tulla mukaan. Rohkeasti vain kontaktoimaan ja mukaan miekkareihin!”