Sari Karhulahden suurin ekoteko oli Ikipuiden käännöstyö

Palkittu suomentaja Sari Karhulahti pitää elämänsä vaikuttavimpana ympäristötekona Richard Powersin The Overstory -kirjan kääntämistä. Suomeksi Ikipuut-nimellä ilmestynyt kirja pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja sivuaa metsäaktivistien ja metsäteollisuuden yhteenottoja 90-luvun Yhdysvalloissa. Kirjan tärkeimmät päähenkilöt ovat kuitenkin puut ja hämmästyttävä, hengittävä luonto. 

Teos on ollut monelle lukijalleen käänteentekevä kokemus. Karhulahti on suomentanut pitkän uransa aikana useita maailmankirjallisuuden helmiä, mutta Ikipuut jätti lähtemättömän jäljen myös häneen. Karhulahti kertoo, miten Ikipuiden käännös syntyi ja miten teos ja työprosessi vaikuttivat hänen ajatteluunsa. 

Richard Powers: Ikipuut (The Overstory)

Suomentanut Sari Karhulahti

Gummerus 2020

649 sivua

“Lehtiotsikko ’Richard Powersin The Overstory -romaanille Pulitzer-palkinto’ valpastutti minut huhtikuussa 2019. Olin suomentanut Powersilta aikaisemmin Muistin kaiun, tarinan ihmismielen syövereistä ja hietakurkien muuttomatkoista. Laitoin heti sähköpostia Gummerukseen: ’Jos päätätte ostaa Powersin uusimman ja mietitte, kuka sen kääntäisi, täällä olisi yksi vapaaehtoinen.’

Pian The Overstory oli edessäni ja ryhdyin lukemaan. Kertomus puiden suuruudesta ja ihmisten pienuudesta puhutteli heti tavalla, jota en ollut osannut odottaa, vaikka Powersin kädenjälki oli jo ennestään tuttua. Minusta tuntui, että olin löytänyt jotain, mitä olin etsinyt ehkä koko elämäni ajan. Että käsissäni oli romaani, joka saattaisi jättää jäljen muuallekin kuin kirjallisuuden kenttään.

Käsissäni oli romaani, joka saattaisi jättää jäljen muuallekin kuin kirjallisuuden kenttään.

Haastava käännöstyö

Englanninkielisen The Overstoryn transformaatio Ikipuut-nimiseksi suomenkieliseksi romaaniksi vaati yhdeksän kuukautta ankaraa työtä. Sanastoltaan ja kuvastoltaan rikas ja faktoja fiktioon yhdistävä teos oli erittäin vaativa käännöstehtävä. Esimerkiksi kiinan translitterointi, monikerroksiset neuroverkot ja tiibetiläisten thangka-maalausten nimitykset eivät ole ihan ominta alaani, ja biologian termeissäkin oli tekemistä. Sain kuitenkin arvokasta apua monilta asiantuntijoilta, ja tukenani oli myös paras mahdollinen yhteistyökumppani, kirjailija itse.

Tapasin Powersin Muistin kaiun ilmestymisen jälkeen, ja minulle jäi mielikuva vaatimattomasta ja tavattoman älykkäästä ihmisestä. Myönteinen käsitys vahvistui Ikipuiden myötä. Kirjassa oli muutamia pieniä yksityiskohtia, joista oli todella vaikea saada selkoa ilman meedion kykyjä, joten lähetin valistuneet arvaukseni Powersin kommentoitaviksi. Jokaiseen sähköpostiviestiin tuli nopeasti mitä ystävällisin vastaus, ja koko ajan oli selvää, että Powers arvostaa kääntäjiään ja ymmärtää kirjoittavansa monin tavoin haastavaa tekstiä.

Taustalla todelliset tapahtumat

Taustatutkimus paljasti, että Ikipuiden dramaattisimmat ja mielikuvituksellisimmilta tuntuvat käänteet ovat hyvin pitkälti todellisuuspohjaisia. Ympäristöaktivistit yrittivät 1990-luvulla pelastaa Yhdysvaltojen viimeiset koskemattomat metsät hakkuilta, ja romaanin keskiössä on vuoden 1990 niin kutsuttu punapuukesä. Powers on koonnut aineksia myös myöhemmistä tapahtumista, jotka tunnetaan nimellä Timber Wars, metsä- tai puutavarasodat. Suoraan elävästä elämästä ovat muun muassa kohtaukset, joissa hakkuuyrityksen palkkaamat helikopterilentäjät ahdistelevat punapuun suojelijoita ja poliisit levittävät mielenosoittajien silmiin polttavaa nestettä. Myös osa luonnonsuojelijoista turvautui kyseenalaisiin ja jopa laittomiin keinoihin Powersin kuvaamana ajanjaksona, ja sekin heijastuu Ikipuiden tarinaan. On surullista, että vastaavanlaisia konflikteja syntyy edelleen, vaikka viranomaisilla ja liikeyrityksillä pitäisi olla sama päämäärä kuin aktivisteillakin – luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen.

Toivon kipinä jää hehkumaan

Powers on kertonut Ikipuiden pitkän kirjoitusprosessin mullistaneen hänen elämänsä. Tuosta mullistuksesta on syntynyt voimakasta vastakaikua herättävää proosaa: romaanista välittyy syvä huoli ympäristön tilasta, ja se särkee vastaanottavaisen lukijan sydämen yhä uudelleen, koska kaikki mitä Powers kertoo ihmiskunnan loputtoman ahneuden aiheuttamista tuhoista on vastaansanomattomasti totta. Suurinta on kuitenkin se, että Powers jättää pienen toivon kipinän hehkumaan, lohduttaa taiteen keinoin ja havahduttaa huomaamaan luonnon pienet ihmeet, joita on kaikkialla ympärillämme ja jotka antavat loputtomiin iloa ja voimaa.

Romaani särkee vastaanottavaisen lukijan sydämen yhä uudelleen.

Ikipuut on minulle äärettömän tärkeä ja rakas kirja. Se antoi minunkin elämälleni uuden suunnan, opasti kohti muutosta. Suomensin sen pellon laidalla koronavuonna 2020. Kävin välillä metsässä, hengitin syvään ja palasin työpöydän ääreen kiitollisena naavapartaisten kuusten lahjoista. Muistelin keväällä 1996 näkemiäni Muir Woodsin punapuita, joiden keskellä tunsi olevansa pyhässä paikassa. Yritin kääntää Powersin hienon romaanin uskollisesti ja kunnioittavasti – niin että sen sisältö välittyisi kirkkaana ja sen kauneus säilyisi. Pelastan maailmaa parhaani mukaan biojätepussi ja kasvisateria kerrallaan, mutta merkittävin ekotekoni on mielestäni se, että taistelin välillä mahdottomalta tuntuneen työn loppuun saakka, jotta jokainen halukas voi lukea Ikipuut suomeksi. Ja nähdä maailman uusin silmin.

Tämä. Mikä meille on annettu. Mikä meidän täytyy ansaita. Se säilyy aina.”