Sara Nyman toivoo aikuisilta yhteistyötä ympäristön puolesta

Nuorten ilmastoliike on saanut huomiota sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Nuori ilmastovaikuttaja Sara Nyman toivoo eri ikäpolvien yhteistyötä ja tukea ilmastoliikkeelle. 

Sara Nyman on muutamassa vuodessa ehtinyt kerätä kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta monella tasolla. Hän on ollut mukana Nuorten Agenda 2030 -ryhmässä ja järjestämässä nuorten ilmastokokousta sekä vuoden 2019 nuorten ilmastodelegaattina. 

“Olin jo pitkään tiedostanut, että asiat eivät ole kohdallaan, mutta IPCC:n raportti vuonna 2018 ja muiden aktiivisten nuorten esimerkki olivat minulle kipinä toimintaan. Aikaisemmin oli vaikea löytää omaa tapaa.”

Ilmastovaikuttajana Nyman on todistanut paljon nuorten toiminnan kannustamista, mutta myös pienen vähemmistön äänekästä vähättelyä. Hän toivoo aikuisilta tukea aktiivisille nuorille, vaikka keinoista ja kaikista yksityiskohdista ei olisi samaa mieltä.

“Tukijoiden ei tarvitse lähteä ensimmäisenä mielenosoitukseen eturiviin, vaan tukeminen voi tarkoittaa sitä, että tykkää somepostauksista tai lähettää nuorelle viestin, että arvostaa sitä mitä nuori tekee. Nämä ovat isoja juttuja ja arvokkaita niille, jotka ovat vaikkapa somemyrskyn keskellä. Kyllä se joka kerta ilahduttaa riippumatta ihmisten iästä, että nähdään nuorten toiminta niin arvokkaana, että ollaan valmiita käyttämään omaa tilaa sen puolustamiseen.” 

“Nuorten osallistuminen yhteiskuntaan on itsessään arvokasta, ja toivon, että aktiivisuuden ympärille luodaan turvallisuutta. Ilmastokysymyksessä korostuu kaikkien vastuu. Se, että erityisesti nuoret ovat tarttuneet asiaan, vain korostaa tuen ja kannustuksen tarvetta.” 

Nyman korostaa, että nuoruus ei ole este olla aktiivinen ja vaikuttaa, mutta valta yhteiskunnassa on kuitenkin aikuisilla. 

“Toivon, että aikuiset käyttäisivät ääntään, oli se sitten työpaikoilla tai äänestäessä. Riittäviä ilmastotoimia tehdään tuskin koskaan ilman, että kansalaiset antavat selkeän tukensa niille.”

Sukupolvien yhteinen tavoite

Ennen kaikkea Sara Nyman toivoo, että vaikuttaminen nähtäisiin yhteiseksi asiaksi, jota eri sukupolvet tekevät rinta rinnan. 

“Kukaan ei varmasti ajattele, että tietyn ikäiset ihmiset eivät olisi tervetulleita toimintaan tai että haluaisimme pitää tämän nuorten asiana.” 

“Voimme löytää toiminnan kautta paljon uutta omaan elämään ja kokea merkityksellisyyden tunnetta. Toivoisin, että mieluummin korostuisi toimiminen kuin jatkuva metakeskustelu siitä, tekeekö joku tarpeeksi, kenen ei pitäisi tehdä ja ton pitäisi ainakin tehdä jotain.” 

Nyman muistuttaa, että ilmastolakoissa on mukana myös esimerkiksi ilmastoisovanhempia ja ilmastovanhempia. 

“Hyviä ihmisiä on varmasti enemmän kuin niitä, jotka ovat harmittavan usein äänessä. Valtaosassa tapahtumia ja keskusteluita halutaan kuulla nuoria ja ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, mitä me sanomme. Vaikka ilmastotavoitteiden suhteen ei ole tehty tarpeeksi, moni yrittää parhaansa. Yhteinen konsensus on koko ajan laajempi.” 

Se on totta: kyselytutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista pitää ekologista kriisiä vakavana asiana, jonka pysäyttämiseksi päättäjien täytyy ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin. 

Ongelma ei ole, että hyviä ihmisiä olisi vähän, vaan se, että niin moni on hiljaa.

Vuonna 2019 yli 1200 suomalaista tutkijaa antoi tukensa nuorten ilmastolakoille. Samana vuonna suomalaiset psykologit keräsivät joukoistaan 500 nimeä vetoomukseen, jossa haastettiin aikuiset kantamaan vastuunsa, jotta ilmastotoimien vaatiminen ei jäisi lasten ja nuorten harteille.

“Ongelma ei ole, että hyviä ihmisiä olisi vähän, vaan se, että niin moni on hiljaa. Olisi tärkeää, että moni joka ajattelee samoin, pystyisi osallistumaan edes jotenkin.”

Nuoria suojellaan tekemällä riittävää ilmastopolitiikkaa

Miten Nyman sitten neuvoisi nuorten vanhempia, somekeskustelijoita ja muita nuorten elämässä vaikuttavia ihmisiä? Hyvänä lähtökohtana Nyman pitää sitä, että nuoriin ei suhtauduta vähätellen ja kyseenalaistaen heidän ikänsä takia. 

Jo pelkästään kuunteleminen on tärkeää. 

”Usein nuorilla on kokemus siitä, että omaa ääntä ja viestiä ei kuunnella tai sitä ei haluta ottaa vastaan. Sillä on vaikutusta, että tunnustetaan tosiasiat ja tartutaan nuorten viestiin, tarkoittaa se sitten arkisia asioita kotiympyröissä tai laajemmin päätöksentekoa.”

Sekä nykypäivän nuoria että tulevia sukupolvia suojellaan parhaiten tekemällä ilmastopolitiikkaa, joka täyttää tavoitteet.

Nyman sanoo, että usein huolen varjolla nuoret yritetään saada hiljaisiksi tai keskustelu käännettyä epäolennaisiin asioihin. 

“On kaunis ajatus, että suojellaan nuoria ympäristöahdistukselta, mutta kyllähän sekä nykypäivän nuoria että tulevia sukupolvia suojellaan parhaiten tekemällä ilmastopolitiikkaa, joka täyttää tavoitteet.” 

Nymania harmittaa asetelma, että nuoret olisivat mustavalkoisia ja ymmärtävät elämän realiteetit sitten keski-ikäisinä. 

“Tässähän ovat taustalla tieteelliset faktat eikä se, miten nuoret ovat itse asian kokeneet. Meitä myös syytetään siitä, että emme tee mitään oikein: miksi istutte Eduskuntatalolla tai kadulla, aina jotain tarttis tehdä toisin tai ainakin sanoa vähän eri lailla. Se myös ehkä kertoo siitä, että kritiikki ei kohdistu siihen, mitä tehdään, vaan se on yritys vaientaa ja kyseenalaistaa, jotta nuorten tekojen vaikutus vähenisi.” 

Toinen tyypillinen syytös on vaatimus sataprosenttisesti kestävästä henkilökohtaisesta elämäntavasta maailmassa, jossa omiin valintoihin ei aina edes pysty itse vaikuttamaan.

“Jos olet kerran mennyt syömään juustosämpylän, onko kaikki muu mitä tehdään täysin merkityksetöntä? Usein myös ajatellaan automaattisesti, että nuoret ovat se ryhmä, joka shoppailee päivittäin uudet vaatteet ja elää täysin kestämättömästi. Kuitenkin suurimmat päästöt syntyvät asioista, joihin aikuiset vaikuttavat niin perheissä kuin koko yhteiskunnassa, esimerkiksi liikenteestä ja asumisesta.”

Nuoriin kohdistuvien ristiriitaisten vaatimusten mukaisesti on mahdoton elää. Samat ihmiset saattavat toivoa, että nuoret eläisivät ‘normaalia elämää’.  

Yhteishenki on arvokasta 

Nyman myöntää, että on hetkiä jolloin hänestä tuntuu, että mikään ei etene eikä millään nuorten tekemällä ole merkitystä. Niinä hetkinä hän muistelee kahta tapahtumaa. Ensimmäinen on vuonna 2019 järjestetty nuorten ilmastokokous, joka sai 500 nuorta kokoontumaan Finlandia-talolle. 

“Nuoret olivat järjestäneet tilaisuuden ja he puhuivat siellä, se oli meidän ehdoilla tehty tapahtuma. Se ei ollut ilmastoaktivistien kokoontuminen, vaan siellä oli nuoria hyvin erilaisista taustoista.” 

Nyman muistaa nuorten ilmastokokouksen voimakkaan yhteishengen kirkkaasti.

“Usein tällaiset hommat ovat aika yksinäisiä, ja hämärtyy, kuinka paljon asiaa tukevia ihmisiä onkaan. Siinä porukassa oleva voima on arvokasta. Yritän aina muistaa sen, kun tuntuu että kukaan ei tee mitään.” 

Presidentin vieressä voi istua 20-vuotias opiskelija, eikä se ole mikään iso juttu.

Toinen merkittävä hetki oli YK:n ilmastokokous, jossa Nyman oli mukana Suomen delegaatiossa. Avajaisistunnossa Nymanin rinnalla istui tasavallan presidentti ja neljä ministeriä.  

“YK:n päämajassa kokoustaminen on jo sinänsä vaikuttavaa, ja vaikka sielläkin oltiin kaukana tarvittavista päätöksistä, tuohon hetkeen tiivistyi meidän demokratiamme hienous: presidentin vieressä voi istua 20-vuotias opiskelija, eikä se ole mikään iso juttu vaan on selvää, että nuoret otetaan mukaan. Se osaltaan loi toivoa.” 

Muutos on kuitenkin suuri, ja se aiheuttaa epävarmuutta. Lisäksi toimenpiteiden kiireellisyys ei ole vieläkään juurtunut kunnolla yhteiseen ajatteluun.

“Vastakkainasettelu ja keskusteluilmapiiri voivat vaikuttaa siihen, että me edelleen puhumme näistä asioista niin kuin aikaa olisi vielä jonkin verran, vaikka todellisuudessa kukaan meistä ei tiedä, onko sitä juurikaan. Muutoksen hitaus ja porrasteisuus hallitsevat liikaa ajatteluamme ja saavat hämärtymään sen tosiasian, että kyse on valtavan kiireellisistä ja akuuteista asioista.”  

Kohti parempaa ja inhimillisempää maailmaa

Vaikka ilmastotoimet on tehtävä siksi, että säästymme kaikkein pahimmalta kriisiltä, Nyman muistuttaa, että samalla elämänlaatu muuttuu monin tavoin paremmaksi. 

“Pelkkä katastrofilta säästyminen ei ehkä ole kaikkein innostavin motiivi. On tosi tärkeää tämänhetkisten toimien tekemisen lisäksi miettiä, mihin ne johtavat ja mikä on se päämäärä, minkä takia tätä tehdään. Sen voi nähdä muutoksena parempaan, ja se auttaa jaksamaan tekemään näitä asioita. On tutkittu asia, että monet ilmaston kannalta hyvät toimet ovat hyviä terveydelle ja elämäntavallemme verrattuna nykyiseen maailmaan.”

Nyman toivoo tulevaisuuden maailmalta myös enemmän inhimillisyyttä. 

“Nykyaika on valtavan nopeatempoinen ja suorituskeskeinen. Tietyssä mielessä voisimme palata vähän taaksepäin, mikä tarkoittaisi samalla valtavan askeleen ottamista eteenpäin kohti aidosti kestävää maailmaa.“ 

Muutos tapahtuu monella tasolla, ja kaikkia tarvitaan.

Kestävän arjen eläminen on välttämätöntä ja väistämätöntä maapallon resurssien ja ihmisten ja muiden lajien hyvinvoinnin kannalta. Suurimmat päätökset tehdään kuitenkin ohjaamalla poliittisilla päätöksillä yhteiskuntaa oikeaan suuntaan. Nyman tietää, että ajatuksen sisäistäminen voi olla hankalaa. 

“Olen itsekin kasvanut siihen, että on kannustettu omiin pieniin tekoihin. Kun tajusin, että ei enää riitä että lajittelen roskat ja ostan kasvisruokaa vaan tarvittava muutos on paljon suurempi, ensimmäinen omakin reaktioni oli kapinoiminen: miksei me vain jatketa näin?”

”Ihmiset ovat erilaisia, eikä osa ehkä pääse lainkaan yli siitä ajatuksesta. Itselleni on selkiytynyt, että muutos tapahtuu monella eri tasolla ja kaikkia tarvitaan, mutta suurin vastuu on jossain muualla kuin omassa ostopäätöksessä. Miten yhdistää nämä kaikki, siinä se kysymys onkin.” 

Nuorisodelegaatit Allianssi ry:n sivuilla