Koulutuksella kohti kestävämpää tulevaisuutta

Karstulan kansanopiston vararehtorilla Sirkka Hokkasella on huoli nuorista aikuisista, mutta myös visio toivosta. Tuo visio sai hänet ehdottamaan ja toteuttamaan kansanopistoon opintolinjaa, joka sai nimekseen “Ilmasto ja ympäristö muutoksessa”. 

Hokkanen, alun perin kaupunkilainen, elää 4 000 asukkaan Karstulassa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa rakennetussa talossa maanviljelijäpuolisonsa ja yhdeksänkymppisten appivanhempiensa kanssa. 

“Tyttäreni Saana on tuonut ympäristöteemoja esiin kotona keskusteluissa jo yläasteelta lähtien mutta etenkin valtiotieteiden opintojensa aikana. En tiedä, heräsinkö niinkään ekologiseen kriisiin kuin siihen, mitä se tekee meidän nuorille aikuisillemme”, Sirkka Hokkanen kertoo, kun keskustelemme etäyhteydellä Karstulaan. 

“Meillä on kasvamassa sellainen toimijoitten joukko, joka on todella huolissaan maailman tilasta ja joka kokee, että päättävässä asemassa olevat eivät tee asioille riittävästi.” 

Tyttären kanssa käydyt keskustelut saivat Hokkasen pohtimaan työtään kansanopistossa ja vapaan sivistystyön roolia ympäristökriisissä. 

“Ilmassa on tietynlaista yhteiskunnallisen paradigman muutosta. Koko ilmapiiri on muuttumassa ja uudenlaiset asiat tulevat tärkeiksi. Mietin, että ei kannata odottaa, vaan kannattaa olla tekemässä muutosta itse.” 

Kansanopistoilla on Suomessa melko suuri vapaus suunnitella ja toteuttaa toimintaa. Tämä antoi Hokkaselle lisäpontta opintolinjan kehittelemiseen.

“Kansanopisto on vapaan sivistystyön oppilaitos, ja minun ajatuksissani tämä on sitä uutta sivistystyötä, jota tarvitaan. Apulaisprofessori Arto O. Salonen puhuu ekososiaalisesta sivistyksestä. Kansanopistojen tehtävä on aina ollut virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella, ja kautta aikojen niiden tehtävänä on ollut yhteiskunnassa olevaan sivistystarpeeseen vastaaminen.”

Näin syntyi ajatus koulutuksesta, joka ohjaisi osallistujiaan kohti ympäristöviisasta toimijuutta. 

“Näen kurssimme hyvin voimakkaasti nykypäivän sivistystarpeeseen vastaamisena. Haluamme tarjota ihmisille ajatusten pohjalle tutkittua tietoa mielipiteiden sijaan. Haluan tuoda voimakkaasti esiin myös toivon näkökulman eli sen, että asioille voidaan tehdä jotain. Olen nähnyt, miten paljon ihmiset ahdistuvat ympäristön ja ilmaston tilasta. Kolmantena halusimme, että ihmisillä on työkaluja, joilla he voivat vaikuttaa. Jokaiselle löytyy oma tapa toimia.” 

Kestävyys on taitoja

Karstulan koulutuksen toteutukseen palkattiin mukaan kaksi suunnittelijaa, VTM, KTM Päivi Surakka ja ympäristötieteen opiskelija Reetta Rossi. 

“Päädyimme opetussuunnitelman tekijöitä rekrytoidessamme aika nopeasti siihen, että haluamme Reetan ja Päivin tätä tekemään. Reetalla on ympäristötieteitten näkökulma, ja Päivillä on yhteiskuntatieteen näkökulma.”

Nämä näkökulmat yhdistyvät opintosuunnitelmassa, joka koostuu ympäristökriisin osa-alueista, ympäristöpolitiikasta, ympäristötoimijuudesta ja ympäristökriisin työkaluista. 

Koulutuksen kunnianhimoinen kattotavoite on, että sen ansiosta kestävä systeeminen muutos etenee. 

“Yksilötasolla tavoiteltava muutos on ympäristöviisaan toimijuuden vahvistuminen kussakin osallistujassa”, Päivi Surakka kertoo. 

“Määrittelimme kestävyyskompetensseja eli kestävyyteen liittyvää osaamista ja kriittisiä taitoja, joita kaikki kurssit kokonaisuudessa vahvistavat”, Surakka sanoo.

Reetta Rossi kävi koulutussuunnittelua varten läpi kestävyyskompetenssien tutkimusta. Sieltä nousivat esiin esimerkiksi systeemiajattelu, arvojen mukainen toimiminen ja tulevaisuuteen suuntautuminen.  

“Haluamme tarjota tietoa, mutta myös taitoja ja toisaalta hyviä kokemuksia siitä, millaista on vaikuttaa asioihin. Ympäristöahdistukseen liittyen ei riitä pelkkä toivon näkökulma vaan myös sen ymmärtäminen, että on ihan luonnollista, että nämä asiat ahdistavat. Sen vuoksi on tärkeää saada myös työkaluja ahdistuksen käsittelyyn”, Rossi jatkaa. 

Koulutusta luonnehditaan iästä riippumatta sopivaksi kaikille, jotka haluavat olla osa ratkaisua. 

Päivi Surakka sanoo, että tavoitteena on, että koulutus toisi rakennetta ja muotoa kaaokselta näyttäytyvään tilanteeseen. 

“Käydään läpi tutkimustietoa, mutta myös kehitetään kykyä kuvitella parempaa tulevaisuutta ja taitoja joilla sitä ruvetaan tekemään.” 

“Koulutuksesta on tehty niin monipuolinen, että se antaa valmiuksia akateemiseen opiskeluun, mutta myös jo ammattiin opiskellut voi hyödyntää sitä omassa työssään”, Reetta Rossi sanoo.

Sirkka Hokkanen kertoo, että koulutuksen myötä opiston omakin toiminta tulee entistä kestävämmäksi. Myös yhteistyö muiden kanssa on tärkeää. 

“Vaikka emme saaneet koulutusta käyntiin vielä syksyllä 2020, paikallinen lukio on jo pyytänyt meiltä yhteistyötä, että heidän opiskelijansa voisivat suorittaa joitakin meidän linjan kursseja.” 

Mikä estää meitä ratkaisemasta ympäristökriisiä?

Reetta Rossi pohtii, että ympäristökriisien ratkaisemisesta tekee vaikeaa se, että olemme tottuneet tekemään asioita tietyllä tavalla.

“On vaikea luopua asioista, joita meillä on jo. Se herättää vaikeita tunteita. Toinen syy on se, että ihminen ja muu luonto nähdään toisistaan erillisinä. Olemme riippuvaisia luonnosta, mutta meillä on vinoutunut näkökulma.”

Päivi Surakka muistuttaa, että ihmisen ja muun luonnon eroon perustuvaa maailmankuvaa on opetettu ihmisille 500 vuoden ajan. 

“Ei voi purkaa hetkessä ajatusrakennelmaa, joka on syvällisesti osa ihan kaikkea mitä teemme. Mutta länsimainen ihminen–luonto-jaottelu on tietyllä tavalla ajanut meidät tähän ympäristökriisipisteeseen. Kyvyttömyys kohtuuteen ja luonnon systeemisyyteen on juurisyy eskaloituviin ympäristöongelmiin. Miten pystyisimme hyppäämään oman maailmankuvan ulkopuolelle, kun meillä ei ole edes kieltä, joka tukisi sellaista ajattelua, että olemme osa systeemistä vuorovaikutusta?” 

Sirkka Hokkanen sanoo, että yksi esteistä on, että luotamme liikaakin yhteiskunnan rakenteisiin: 

“Luotamme auktoriteetteihin. Saatamme valittaa niistä, mutta emme tajua välttämättä, että olemme itse osa rakenteita. Emme hoksaa, että se mitä minä teen tai jätän tekemättä, vaikuttaa. Tietynlaista itsetuntoa vaikuttamiseen puuttuu.”

Oppeja viisaustutkimuksesta

Karstulan opintokokonaisuutta on ollut mukana kommentoimassa nimekäs joukko asiantuntijoita, esimerkiksi kestävyyspaneelin jäsen Arto O. Salonen, myötätuntoa ja viisautta tutkimut teologian tohtori Jenni Spännäri, Plan ja Mieli ry. Erityisesti viisaustutkimuksen oppeja on päätynyt poikkileikkaavaksi teemaksi.

“Viisaustututkimuksessa on kiinnostavia löydöksiä siitä, miten ihminen motivoituu muuttamaan toimintaansa: tiedot ja taidot eivät riitä, vaan pitää olla myös kokemuksellista. Ihmisessä tapahtuu jotain syvällistä, kun hän kokee jotain”, Päivi Surakka sanoo. 

Esimerkiksi metsän voi kokea alkuperäiskansojen edustajien kokemuksen kautta tai myötätunnon avulla voi yrittää ymmärtää muunlajisia eläimiä.

“Voidaan kokea toimijuutta, jota eläimillä ja luonnolla voi olla, vaikka meidän kulttuurissamme niin ei tyypillisesti mielletäkään.”

Reetta Rossi lisää, että tällä hetkellä ilmastonmuutos huolestuttaa suomalaisia eniten, mutta pelkästään ilmaston ajatteleminen ei riitä. 

“Jokin toiminta voi olla loistavaa ilmaston kannalta mutta surkeaa biodiversiteetin kannalta. Koulutukseen on haluttu tuoda tätä muuta ympäristöä ja kestävyysnäkökulmaa, kokonaisuuksien katsomista. Ilmastonmuutos on tärkeä asia, mutta ei todellakaan kaikki.”

Yhteiskuntatieteilijänä Päivi Surakka korostaa vaikuttamista rakenteiden muuttamisen kautta. 

“Yhteiskuntatieteiden piirissä olemme taipuvaisia ajattelemaan, että rakenteet ovat loppujen lopuksi se, millä laivoja käännetään. Politiikkatekojen kautta lopetetaan öljyn ja hiilen nostamisen maasta, se on ylävirran toimintaa, jolla on todellista vaikutusta päästöjen syntymiseen. Alavirran strategioita on puolestaan se, että kuluttajat muuttavat toimintaansa ja vaikuttavat ostamisen kautta maailman tilaan.”

”Tämä koulutus vaikuttaa sekä alavirran että ylävirran toimintaan, koska siinä etsitään keinoja oman toimijuuden vahvistamiseksi, mutta tehdään tutummaksi myös politiikkatyötä ja ison skaalan rakenteiden muuttamista.” 

Karstulan kansanopiston ympäristölinja