Juni Sinkkonen tekee ilmastotoimintaa Joensuussa
Juni Sinkkonen
Opiskelija, ekofeministi, Luonto-Liiton aktiivi, Joensuu
“Ilmasto- ja ympäristöasiat lävistävät koko elämäni pienimpiäkin valintoja myöten, mutta en ole mikään täydellinen ilmastosankari, tuskin kukaan on.
Eläinten oikeudet on ollut keskeinen maailmankuvaani ja empatian piiriä laajentava askel. Lukioaikana aloin ensin kasvissyöjäksi ja sen jälkeen vegaaniksi. Tuntuu, että vegaanit ovat usein tiedostavampia myös ympäristöasioissa ja ihmisoikeusasioissa kuin ihmiset keskimäärin ja näkevät näiden asioiden väliset yhteydet.
Minusta kaikki epätasa-arvoon ja epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät aiheet eläinten oikeuksista marginalisoitujen ihmisryhmien oikeuksiin ja luontoon kuuluvat yhteen. Kutsun itseäni ekofeministiksi, koska se kattaa nämä kaikki teemat.
Empatiaa muita eläviä kohtaan
Kaverini houkutteli minut Savo-Karjalan Luonto-Liiton uusien iltaan, ja olen nykyään sen hallituksessa. Olemme lasten ja nuorten järjestö, ja järjestämme leirejä, kerhoja ja ympäristöpoliittista toimintaa, hengailuiltoja ja retkiä. Ilmastotoiminnassa meillä on ollut mielipidekirjoitustyöpajoja, mielenosoituksia ja muita tapahtumia.
Luonto-Liitto oli ensimmäinen organisaatio, jossa aloin tehdä systemaattisemmin ilmastojuttuja. Kun Luonto-Liiton ilmastoryhmä perustettiin uudelleen 2018, olin yksi Joensuun ilmastoryhmän perustajajäsenistä.
Ilmastomielenosoitukset ovat toiminnan konkreettinen ja ehkä näkyvin puoli. Ne ovat arkipäivästä poikkeava, karnevalistinen irtiotto, poikkeuksellinen tapahtuma, joka jää pitkäksi aikaa mieleen. Mielenosoituksia ja marsseja ympäröi yhteishenki ja yhteinen tahto, joka antaa paljon voimaa.
Haluan vaikuttaa ja muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta taustalla on paljon muutakin: toive yhteisöllisyyteen ja jakamiseen sekä sisäistetty velvollisuudentunto. Myönteisinä tunteina minua motivoivat empatia, rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne maapallon muita eläviä kohtaan.
Ympäristötunteita ja lavarunoutta
Olen ollut perustamassa ympäristötunnepajoja Joensuuhun, ja siinä työssä tärkeinä tukihenkilöinä ovat olleet Panu Pihkala, Anna Lehtonen, Sanni Saarimäki ja Taneli Saari. Ympäristötunnepajoissa olemme kokeneet vertaistukea ja arvokasta merkityksellisyyden tunnetta. Tänä keväänä ehdimme vetää kolme pajaa ja meillä olisi ollut myös kaupungin kanssa yhteistyötä, mutta korona vei sen mahdollisuuden joksikin toviksi.
Teen runoja, maalauksia, paperikollaaseja kierrätysmateriaaleista ja radikaaleja ristipistoja. Taide tuntuu omassa elämässä merkitykselliseltä, ja jaan tuotoksia lähinnä ystävien kanssa. Olen ollut lavarunoilloissa lausumassa ja suunnittelen, että voisin Instalivessä lausua esimerkiksi spoken wordia. Jotain rap-lyriikan kaltaistakin on syntynyt.
Irtiotot ovat tärkeitä
Olen mukana kanssatutkijana ALL-YOUTH-hankkeen Itä-Suomen yliopiston osahankkeessa, jossa nuoret tuottavat tietoa omasta elämästään liittyen kestävän kehityksen teemoihin. Teen myös gradua nuorten ilmastoaktivistien käsityksistä liittyen hyvinvointiin, tunteiden käsittelyyn ja aktivistiksi kasvamiseeen. Sekin on osa aktivismiani, että pyrin integroimaan ilmastotoiminnan kaikkeen, mitä teen.
Välillä pitää tehdä irtiotto ja yrittää olla ajattelematta näitä asioita, vaikka se on tosi vaikeaa. Jaksamisessa auttavat ystävien seurassa oleileminen, elokuvat ja kirjat ja ehdottomasti luonto.
Luonnossa käyminen lohduttaa, ja siellä elää aistien kautta eri tavalla kuin arjessa. Voi haistella mättäitä, silitellä sammalia ja halata puita. Minut tavoittaa luonnossa sekulaarin hengellisyyden kokemus, puhdistava ja voimaa antava sulautumisen ja yhteenkuuluvuuden tunne.
Jokainen löytää itselleen sopivaa ilmastotoimintaa
Toiminnan tapoja on niin valtavasti, että jokainen löytää sieltä itselleen sopivan. Minäkin lähdin aikoinaan vain katsomaan, mikä uusien ilta on. Ajattelin, että minulla ei ole mitään menetettävää ja voin lähteä vaikka pois kesken illan, jos tuntuu että tämä ei ole oma juttu.
Kannattaa mennä avoimin mielin tapahtumiin, ryhmiä tapaamaan, juttelemaan ihmisten kanssa ja lukemaan juttuja netistä ja miettiä oman kiinnostuksen pohjalta, mihin haluaa keskittyä. Ovatko sinulle metsät tai järvet tärkeitä? Ihailetko Amazonin lajirikkautta, haluatko vaikuttaa siihen asiaan?
Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle. Suomessa on upeita tekijöitä, jotka tekevät valtavan näkyviä asioita. Itseään voi helposti alkaa vertailla ja ajatella, ettei minusta tule koskaan tuollaista, mutta kaikki pystyvät tekemään oman osansa, ja se on merkityksellistä.
Ekokriisin taakkaa on tärkeä jakaa
Ystäväpiirini ja uudet läheiset ihmiset ovat valikoituneet aika pitkälti tämän arvomaailman pohjalta. Olen aika onnellisesti omanlaisessa kuplassani. Tarvitsen sen turvapaikan, en ole sellainen ihminen, että pystyisin jatkuvasti haastamaan muita avoimesti.
Minulle tuottaa emotionaalista kuormitusta, jos joudun olemaan intensiivisesti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole näiden asioiden kannalla. Ekokriisi on niin valtavan suuri ja raskas asia, että jaksamiseen tarvitaan läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa taakkaa, vaikka he eivät itse olisi kovin tiiviisti tekemisissä aktivismin kanssa.
Syvimmillään haluan olla mukana ilmastoliikkeessä siksi, että näen tämän monenkirjavan ja elämää sykkivän maailman kauneuden, jota haluan suojella. Haluan omistaa elämäni sille, että se kauneus säilyisi mahdollisimman pitkään tuleville sukupolville ja eri paikoissa asuville ihmisille ja jotta heillä olisi mahdollisuus ihmetellä kauneutta ja elämän kirjoa.”
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös
Ami Värtö tekee ilmastotoimintaa somessa
"Jos minulla on jokin keino vaikuttaa, koen, että minun täytyy käyttää se."
Mitä on kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta?
Kokenut ympäristövaikuttaja kertoo, mitä hyötyä suorasta toiminnasta on.
Sonja Peschkow tekee ilmastotyötä ammattiliitossa
Suurin osa jäsenistä pitää erittäin tärkeänä ammattiyhdistysliikkeen ilmastotyötä.……