Hannele Seitsonen oli käynnistämässä Ilmastoisovanhempia

Hannele Seitsonen

ilmastoisovanhempi, Hämeenlinna

“Käynnistimme ilmastoisovanhempien ryhmän, koska meistä on väärin jättää lapset yksin. Ilmastonmuutos ei ole sukupolvikysymys – se koskee ihan kaikkia. Haluamme toimia lasten rinnalla asiassa, joka on näin vakava koko maailmalle. 

Olin aikoinaan töissä opetus- ja kulttuuriministeriössä muun muassa tekemässä Suomen raporttia kansainvälistä ilmastopaneelia varten. Jo silloin, 13 vuotta sitten, kävi kovin selväksi, että tavoitteet eivät toteudu ja että lämpötilan ja meren pinnan nousut tulevat olemaan paljon polttavampia kysymyksiä. Olen ihmetellyt, miten hitaasti on edetty ja miten kyynisesti päätöksentekijät asiaan suhtautuvat. 

Mieheni Juhani Lehdon ja tutun biologipariskunnan, Matti Nummelinin ja Iiris Kalliolan, kanssa aloitimme ilmastoisovanhemmat. Somessa saimme muitakin mukaan. Olemme tehneet hienoja banderolleja, joissa isovanhemmat vaativat värikylläisen kuvan myötä ilmastotekoja viidellä kielellä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Suunnitteilla on myös saksan-, ranskan- ja espanjankieliset banderollit.

Jokainen on kutsunut ystäviään

Eduskuntatalon portaille päätyneistä ihmisistä on tullut koko ajan yhä tutumpia. Toiminta on ollut vapaamuotoista. Jokainen on kutsunut ystäviään, ja jokaisen omat verkostot ovat laajentaneet toimintaa. Aina on riittänyt sen verran ihmisiä, että on saatu banderollit pystyyn. 

Täällä on kiva olla muiden kanssa, ja tällä paikalla on hyvä näkyvyys. Kun vilkuttaa ihmisille tai ohi kulkeville raitiovaunuille, ihmiset vilkuttavat takaisin. Monet peukuttavat ja tulevat juttelemaan.

Koen raivoa siitä, miten vähän asioita tehdään politiikassa ja miten kyynisesti ilmastoasioihin suhtaudutaan, mutta myös iloa siitä, että mukana on yhä enemmän ihmisiä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän on voimaa ja merkitystä. Joukkovoimaan päättäjien ja markkinoiden on reagoitava. 

Jatkuva kasvu ei ole mahdollista

Lapsilla ja nuorilla ei ole äänioikeutta, mutta meillä on. Me voimme vaikuttaa enemmän kuin omalla äänellämme, ja toivon että poliittiset päättäjät myös reagoivat siihen, että isovanhemmat todella ovat tässä mukana. 

Me elimme lapsuutta 50-luvulla ja opimme sodan jälkeen tulemaan toimeen aika vähällä. Niukkuuden oloissa teot olivat väistämättä ilmastoystävällisempiä. Nyt pitäisi irrottautua kerskakulutuksesta ja jatkuvasta kasvusta. 

Jokainen ymmärtää, että jatkuva kasvu ei ole mahdollinen, ja silti sitä pidetään pyhänä liturgiana, jota ei saa kyseenalaistaa. Mutta se on kyseenalaistettava. Kasvua on hillittävä ja on siirryttävä palvelujen kulutukseen ja kierrätykseen. 

Keskitytään isoihin tekoihin

Fokus pannaan helposti pieniin asioihin kuten jätteiden lajitteluun, mikä sinänsä on tärkeää ja hyödyllistä. Vanhoja kunnon taitoja agraarikulttuurista pitäisikin palauttaa – aikoinaan ne kuuluivat luonnollisesti jokaisen ihmisen osaamiseen. Silti pitäisi yhä enemmän myös mediassa keskittyä isoihin poliittisiin tekoihin. 

Keskeisin asia on jatkuvan kasvun ja kilpailukyvyn pitäminen uutena uskontona, johon ei saa puuttua. Sieltä se ydin löytyy. Minkä ihmeen takia pitää tuottaa muovikrääsää niin jumalattomia määriä? Minkä ihmeen takia pitää tuottaa ylipäätään niin paljon tavaroita? Eivät ihmiset tarvitse kovin paljon. 

En koe ilmastoahdistusta, koska minulle on selvää, että ihminen on vain yksi evoluution surkea kokeilu, mutta tunnen ahdistusta siitä, kuinka monet joutuvat kärsimään eikä siihen reagoida. 

Pakolaisleirit ja vesipula voivat kumuloitua, ja niitä voi seurata sosiaalisia ongelmia, väkivaltaa ja sotaa, jos ilmastonmuutosta ei saada ajoissa säädeltyä kohtuullisella, globaalisti oikeudenmukaisella tavalla. 

Minusta on kummallinen ajatus, että meillä olisi jonkinlainen erityisoikeus luonnonvaroihin ja muilla maailman ihmisillä ei olisi.

Lainaan M.A. Nummisen laulua 60-luvulta: Ihmiset, te voitte tehdä pieniä tekoja. ‘Tehkää jotakin, tehkää pieniä tekoja, tehkää suuria tekoja, mutta tehkää jotakin.’”