Ellen Ojala on osa nuorten Fridays for Future -liikettä

Ellen Ojala

nuorten Fridays for Future -liikkeen aktiivi, nuorten ilmastodelegaatti 2020-2021, Tampere

“Opiskelen Tampereen yliopistossa, ja ilmastoaktivismi on minulle nykyään lähes kokopäivätyötä.

Ensimmäisiä kertoja olin mukana Tampereen ilmastomielenosoituksessa keväällä 2019. Karkasin sinne kaverini mukaan, koska ilmastoasiat kiinnostivat ja huolettivat. Halusin mennä katsomaan, millainen meininki siellä on.

Maalasin poskeen pienen vihreän sydämen ja lähdin mielenosoitukseen bussilla kotoa. Matkan varrella oli pari koulua, ja bussi tuli tupaten täyteen. Bussikuski oli tuttuni, ja hän kertoi minulle myöhemmin, että sillä yhdellä bussilla tuli yli sata ihmistä mielenosoitukseen.

Menin vain katsomaan, onko tämä minun juttuni, ja ajattelin, että on pakko tehdä jotain. Siitä kuukauden päästä olin Helsingissä ja tutustuin Atte Ahokkaaseen. Siitä ei ollut enää palaamista. Olemme kumpikin nuorten kansainvälisen Fridays for Future -liikkeen Suomen jäseniä. Meitä on Suomessa noin 30.

Ainakin voin sanoa, että yritin

Olen miettinyt paljon, minkä takia teen tätä, miksi olen kaduilla vaatimassa muutosta. Miksi en vain jäänyt kotiin? 20 vuoden päästä, kun elämme aivan erilaisessa maailmassa, voin ainakin sanoa, että yritin. En pysty siihen, että vain antaisin olla ja katsoisin, kun maailma palaa ympärillä. En tiedä, onko tekemisilläni mitään merkitystä, mutta ainakin haluan yrittää.

Ei voi sanoa, että ilmastoahdistus olisi helpottanut, mutta konkreettinen toiminta auttaa aina. Olen oppinut valtavasti eri asioista, ja minulla on enimmäkseen kivaa sen parissa, mitä teen.

Elämäni on mullistunut tänä aikana arkipäivän asioita myöten. Olen saanut ihan hirveästi uusia tuttavuuksia, kavereita ja jopa ystäviä. Ei voi sanoa, että ilmastoahdistus olisi helpottanut, mutta konkreettinen toiminta auttaa aina.

Olen oppinut valtavasti eri asioista, ja minulla on enimmäkseen kivaa sen parissa, mitä teen. Kukaan ei jaksaisi aktivismia, jos se olisi ihan hirveää.

Käytän nykyään enemmän joukkoliikennettä ja vähemmän autoa, kävelen, olen muuttanut ruokavaliotani ja sähkösopimustani. En tiedä, onko yksikään osa-alue elämästäni pysynyt samana. Mielestäni elämäni on muuttunut parempaan päin.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Isompi kuva mielessä

Olen oppinut julkisesta liikenteestä ja ilmastoasioista eri saroilta: minkä takia Tampereelle rakennetaan ratikka eikä trollibussia, mitä ovat telibussit, millaisia ilmastovaikutuksia ja päästöjä eri ruoka-aineilla on, olen oppinut tunnistamaan viherpesun, kun sitä näkee.

Välillä mietin jopa, että kunpa ei olisi tullut tutustuttua näihin asioihin, koska nyt päästöjä näkee joka puolella ja kaikki ahdistaa.

Oli tavallaan elämäni paras ja huonoin päätös lähteä mukaan aktivismiin, koska joka päivä tietoa tulee lisää ja joka päivä ahdistaa enemmän. Jokaisessa saamassamme tutkimuksessa on aina sama trendi: viesti on, että meillä on vähemmän aikaa kuin on luultu ja tilanne on pahempi kuin olemme luulleet.

Olisi kiva elää sellaista elämää, että ei välitä. Minäkin haluaisin syödä pihvejä ja ajella autolla ympäriinsä, mutta en vain voi. Pitää ajatella isompaa kuvaa. Sen sijaan, että menee shoppailemaan kaverin kanssa, voi pelata lautapeliä kaverin kanssa. Sen sijaan, että ajelee autolla, voi maata sohvalla kissan vieressä ja kuunnella musiikkia koko yön.

Pitää oppia arvostamaan uusia asioita elämässä. Ei se tarkoita, että elämänlaatu huononee, vaan elämä vain muuttuu.

Vaikuttavat teot lähtevät yhteiskunnasta

Tutut aktivistit ja muut tässä skenessä ovat se suola. Kukaan ei jaksaisi yksin. Olen saanut monta kaveria ja ystävää, jotka ymmärtävät sen tunteen, että millään ei ole mitään merkitystä eikä me saada mitään muutosta aikaan. Vertaistuki on tärkeää.

Aktivismia on monenlaista, eikä ole vain yhtä tapaa vaikuttaa. Kaikkien paikka ei ole lavalla puhumassa mielenosoituksessa tuhansille ihmisille. Kaikkien paikka ei ole netissä. Tee sitä, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Se voi olla taloudellista apua järjestöille tai ilmastomielenosoituksen järjestämistä.

Vaikka pienillä teoilla on merkitystä, maailma ei kaadu siihen, että jätät kerran muovin lajittelematta. Vaikuttavat teot lähtevät yhteiskunnasta.

Ilmastokriisi on niin laaja asia, että se koskee jokaista elämän osa-aluetta. Voit hyvin valita sen, mikä sinua kiinnostaa. Jos olet vaikka kiinnostunut musiikista ja keikoista, ala tutkia sitä, miten ilmastokriisi vaikuttaa musiikkiteollisuuteen ja bändien toimintaan.

Ei kannata ottaa liikaa stressiä omista tekemisistään, vaikka se toki tärkeää onkin. Vaikka pienillä teoilla on merkitystä, maailma ei kaadu siihen, että jätät kerran muovin lajittelematta. Vaikuttavat teot lähtevät yhteiskunnasta.

Palautetta laidasta laitaan

Kun seisomme Tampereen keskustassa ilmastolakossa, valitettavasti saa tottua siihen, että palautetta sataa niskaan, eikä kaikki ole positiivista. Ihmiset tulevat kyselemään, miksi olemme Raatihuoneen edessä emmekä jossain muualla. Meille selitetään, kuinka me haaskaamme aikaamme.

Toki positiivistakin tulee, täytyy muistaa se. Suosikkipalautteeni on ollut, kun ala-asteporukka meni parijonossa ohitsemme opettajan johdolla. Ihan viimeisenä kulki rasavillin näköinen poikajoukko, ja se vihonviimeinen poika näytti peukkua ja huusi, että ‘Hyvä te, arvostan!’ Sen tulen muistamaan pitkään.