Ami Värtö tekee ilmastotoimintaa somessa
Iina
Ami Värtö
yrittäjä, opettaja, Pallon kokoinen elämä -blogin perustaja ja somevaikuttaja
“Pidän Instagramissa ilmastoaiheista tiliä Pallon kokoinen elämä ja saman nimistä blogia. Päädyin ilmastoasioiden pariin lokakuussa 2018, kun IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin. Se iski minuun tosi kovaa, se oli suorastaan sokkiherätys.
En ollut tajunnut, että tilanne on niin vakava ja että olemme niin huonossa jamassa. Ajattelin heti, että minun on pakko yrittää tehdä tälle asialle itse jotain. Seuraavana päivänä perustin Instagram-tilini.
Olin hoitovapaalla, ja minulla oli hyvin aikaa tehdä tilille sisältöä melkein joka päivä. Olen koulutukseltani luokanopettaja. Minun piti palata hoitovapaalta töihin, mutta koin että ilmastoasiat ovat niin tärkeitä ja akuutteja, että ne menevät kaiken edelle.
Sain vuoden virkavapaata, perustin toiminimen ja olen nyt keskittynyt ilmastoasioihin työkseni. Olen kirjoittanut esimerkiksi ilmastoaiheisia artikkeleita ja teen tarkkaan harkittuja yhteistöitä Instagram-tilini kautta.
Toiminnasta tukea ilmastoahdistukseen
Someaktivismi oli ensimmäinen idea, joka tuli mieleeni ja jonka pystyin toteuttamaan helposti. Sen lisäksi olen ollut esimerkiksi Climate Aid -konsertin vapaaehtoistiimissä ja olen järjestämässä Power Shift -ilmastotapahtumaa.
Välitän somessa tietoa, jaan uutisia ja omia ajatuksiani ja yritän saada ihmiset heräämään ilmastoasioihin, vastuullisuuteen, ekologiseen elämään ja eläinten oikeuksiin. Olen saanut apua ja tukea omaan ilmastoahdistukseeni ja pystynyt itse tarjoamaan vertaistukea monille seuraajille.
Olen oppinut hirveästi uutta. En koe olevani vieläkään asiantuntija, mutta tietämystä on karttunut matkan varrella. Saan motivaatiota siitä, että on vain pakko: ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos minulla on jokin keino vaikuttaa, kyllä minä koen, että minun täytyy käyttää se.
Negatiivista palautetta ei juuri tule
Olen tykännyt paljon vuorovaikutuksesta ja kontakteista ihmisten kanssa. Saan lähes kaikista aiheista kommentteja, ja palaute on enimmäkseen hyvää. Voisi kuvitella, että tuhansiin seuraajiin mahtuu kaikenlaista öyhöttäjää, mutta negatiivisia viestejä ei tule juuri ollenkaan. Jos tulee kriittisempää palautetta, yritän vastata asiallisesti ja kaivaa lähteitä, jos toisella on faktat hukassa.
Tulee todella hyvä mieli, kun joku kertoo seuranneensa minua jo pitkään ja oppineensa paljon uutta. Eräs nuori kertoi, että hän oli saanut perheensä luopumaan Thaimaan-matkasta. Hän oli seurannut tiliäni ja päättänyt, että hän pystyy vaikuttamaan tähän asiaan.
Eduskuntavaalien aikaan nuori seuraaja kertoi, että kun hän ei itse pystynyt alaikäisenä äänestämään, hän oli seurannut ilmastovaalistoorejani ja tajunnut, että hän pystyy vaikuttamaan omiin vanhempiinsa. Hän oli jutellut äitinsä kanssa ja kysynyt, voisiko äiti äänestää eduskuntavaaleissa jotakin ilmastoasioita ajavaa ehdokasta. Äiti oli sanonut, että ”voisin mä varmaan äänestää, jos se on sulle tärkeää”. Se oli mieleenpainuva ja hieno juttu.
Ekosomettajat laajensivat verkostoja
Ilmasto- ja ekokuplassa eläminen vaikuttaa ajatteluun joka päivä ja kaikissa asioissa, ja on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät vielä ajattele asioita samalla tavalla. Kun luen uutisia, usein ihmettelen, miksi tässä ei ole ilmastonäkökulmaa.
Ehkä kaverit miettivät, uskaltavatko he kertoa minulle lomamatkoistaan tai kutsua minut kotiinsa, jos he eivät kierrätä, mutta en ole huomannut, että ystävyyssuhteet olisivat kärsineet. En myöskään yleensä itse ole se, joka nostaa ilmastoasiat keskustelun aiheeksi ystävien kanssa vaan yleensä aloitteen tekee joku muu.
Sosiaaliset verkostoni ovat laajentuneet. Vanhoja kontakteja ei ole jäänyt pois, mutta tuttaviin on tullut lisää ilmastoasioiden parissa aktiivisia tyyppejä. Meillä on Facebookissa Ekosomettajat-ryhmä, johon saa liittyä kuka tahansa, joka haluaa tehdä itse ekosomea tai jakaa yksityisellä tilillään ilmasto- tai ekoasioita.
Tee sitä, mikä tuntuu omimmalta
Minulle on ollut tässä toiminnassa hyötyä sosiaalisuudesta, verkostoitumisesta ja siitä, että tykkään käyttää somea. Kanavalle on tullut hyvin seuraajia, kun olen jaksanut olla aktiivinen, ja olen itsekin halunnut saada asioista tietoa ja seurata uutisia. Olen ollut monessa mukana ja olen lähtenyt erilaisiin vapaaehtoishommiin mukaan. Tykkään tutustua ihmisiin enkä koe hankalaksi mennä tilaisuuksiin tai porukkaan, josta en tunne ketään.
Kannattaa miettiä, mistä tekemisestä eniten tykkää ja mikä tuntuu omimmalta jutulta. Onko se kirjoittaminen, valokuvaaminen, piirtäminen tai taide? Vai haluaako sosiaalisia kontakteja, haluaako mennä järjestöön mukaan vapaaehtoistoimintaan?
Jokaiselle löytyy oma tapa vaikuttaa, ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Aloita pienin askelin, muista levätä ja tiedosta, että maailman pelastaminen ei ole yhden yksilön harteilla. Hae vertaistukea ja juttele muiden samoja asioita kokeneiden kanssa. Älä uuvuta itseäsi, sillä uupuneesta ilmastotoimijasta ei ole hyötyä kenellekään, vähiten ilmastolle.
On vielä niin paljon tehtävää, ettei voi luovuttaa.”
Onko kansalaistoiminnalla vaikutusta?
Iina
Miten toimimalla yhdessä muiden kanssa voi vaikuttaa suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten ilmastokriisiin? Demos Helsingin Julia Jousilahti pohtii asiaa.
Julia Jousilahti on vanhempi asiantuntija riippumattomassa ajatushautomossa Demos Helsingissä, jonka missio on edistää transformaatiota kestävään yhteiskuntaan oikeudenmukaisilla keinoilla. Jousilahti tekee parhaillaan valtioneuvoston kanslialle tutkimushanketta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta.
Ekologisen kriisin kaltaisissa monimutkaisissa ongelmissa kansalaisliikehdinnän saavutuksia voi olla vaikea mitata, mutta Jousilahti näkee, että yhdessä toimiminen voi edistää yhteiskunnallista muutosta useita eri reittejä.
“Fakta on, että poliitikot eivät tee päätöksiä, ellei ole tarpeeksi kaikupohjaa ja painetta. Kun syntyy tarpeeksi iso massa, se alkaa vaikuttaa poliitikkojen toimintaan ja päätöksentekoon.”
Joukkotoiminta luo myös uusia käsityksiä siitä, mikä on tavoiteltavaa.
“Se alkaa luoda uusia sosiaalisia normeja, niin sanottua uutta normaalia. Kun tarpeeksi iso kriittinen massa alkaa suosia kasvisruokailua ja pyöräilyä, niistä tulee tavoiteltavia asioita pihvin ja autoilun sijaan, jos haluat kuulua joukkoon. Toinen esimerkki on me too -liike, joka sai monet naiset tajuamaan, että tähän asti normaalina pidetty käytös ei olekaan ok.”
Yhteistoimintaan osallistumista tarvitaan
Kansalaistoiminnassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä varsinkin, kun on kyse ongelmista, joiden ratkaiseminen ei ole yksinkertaista.
“Jotta saa kokemuksen siitä, että jotain on saatu aikaan, tarvitaan osallistumista yhteistoimintaan, ehkä parhaimmillaan ihan fyysisesti yhdessä muiden kanssa toimimista.”
Kansalais- tai yhdistystoiminnan vaikutuksella on saatu Suomessa aikaan esimerkiksi 8 tunnin työpäivä ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä ilmastolaki. Ilmasto ei todennäköisesti olisi ollut vaaliteemana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ilman kansalaisten ilmastoliikettä.
“Nuorten ilmastolakot ovat saaneet paljon näkyvyyttä. Emme vielä tiedä, mihin se johtaa, mutta ihan varmasti sillä on ollut merkitystä. Lasten ja nuorten aito huoli ja sukupolven muutos voivat vauhdittaa muutosta.”
Suomessa toiminta kanavoituu yhdistyksiin
Jousilahti toteaa, että suomalainen poliittinen kulttuuri on historiallisistakin syistä hillittyä. Yhdistystoiminta on ollut suomalainen tapa järjestäytyä kansakunnan rakentamisesta lähtien.
“Meillä ei ole kansainvälisesti vertaillen paljon lakkoja eikä näkyvää protestikulttuuria, kuten esimerkiksi Ranskassa. Suomelle on ollut leimallista, että kansalaistoiminta on kanavoitunut alusta alkaen yhdistyksiin, ja näkyvät liikkeet ovat meillä vähemmän keskeisessä roolissa. Yhdistyksillä on ollut valtavan suuri merkitys suomalaiselle hyvinvoinnille.”
On näkyvissä joitakin merkkejä siitä, että kansalaistoiminta on muuttumassa vapaamuotoisempaan ja pirstaloituneisempaan suuntaan.
“Ihmiset eivät välttämättä halua sitoutua organisaatioihin ja rakenteisiin, mutta he ovat kiinnostuneet sitoutumaan asioihin ja teemoihin. Toisaalta moni spontaani liike myös järjestäytyy yhdistyksiksi, ja onkin hyvä keino käyttää nykyisen systeemin työkaluja toiminnassaan.”
Huolestuneet täytyy saada liikkeelle
Jousilahti näkee kautta yhteiskunnan merkkejä siitä, että ilmastohuoli ja vaatimukset ilmastotoimien tarpeellisuudesta ja kiireellisyydestä ovat valtavirtaistuneet.
“Tuntemukseni on, että ilmastotoiminta on saanut kyytiin entistä enemmän ihmisiä. Siitä on tullut tietynlainen uusi normi aika laajoissa joukoissa, ja näen, että nyt on momentumia saada aikaan asioita. Nyt on tärkeää saada isot massat liikkeelle ja toimintaan mukaan myös niitä ihmisiä, jotka ovat huolissaan asiasta mutta joilla ei ole taustaa missään liikkeessä.”
Jousilahti toteaa, että samaa asiaa ajavat niin yksittäiset ihmiset, yritykset kuin ay-liike.
“Viestiä alkaa tulla yhä useammista suunnista, ja ilmastonmuutoksen torjunta on Suomen hallituksenkin agendalla.
Jousilahti muistuttaa, että on myös tärkeää huomata, mitä toiminta ilmastoasioissa antaa yksilölle itselleen.
“Usein sanotaan, että paras lääke lamaannusta vastaan on toiminta, ja ennen kaikkea toiminta yhdessä muiden kanssa. Siitä saa valtavasti voimaa ja uskoa asiaan. Olemme ihmiskunnan merkittävimmän ongelmakimpun äärellä, mutta samalla tämä on aika innostavaa aikaa olla sitä sukupolvea, joka saa olla tekemässä historiallisen muutoksen.”
Mitä on kansalaistottelemattomuus ja suora toiminta?
Iina
Suora toiminta ja väkivallaton kansalaistottelemattomuus ovat olleet kautta aikain osa suomalaista, perinteistäkin ympäristövaikuttamista. Kokenut vaikuttaja kertoo, mitä hyötyä suorasta toiminnasta on.
Luonto-Liiton ympäristökasvatuspäällikkö Ville Laitinen on ollut monenlaisessa toiminnassa mukana talonvaltauksista eläinoikeus-, metsä- ja ilmastotoimintaan. Laitinen toteaa, että suora toiminta on yksi menetelmä lukuisten muiden vaikuttamiskeinojen joukossa, eikä se ole vierasta vanhoille ympäristöliikkeille.
Suoralla toiminnalla tai väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella pyritään saamaan aikaan nopea vaikutus tai reagointi johonkin epäkohtaan.
“Se on toki myös yksi taktinen keino pidemmän aikavälin kampanjoinnissa, jos sitä halutaan niin käyttää.”
Laitinen muistuttaa, että monet erilaiset organisoidut tai organisoimattomat ryhmät voivat käyttää yhtä lailla suoraa toimintaa kuin sovinnaisempia mielenosoituksia, lobbaamista tai vetoomuksia keinovalikoimassaan.
“Ei ole toimijoita, joille se kuuluisi yksinoikeudella.”
Suora toiminta vaatii syvempää sitoutumista
Suora toiminta vaatii osallistujilta syvempää sitoutumisen astetta kuin moni muu keino. Mitään tiukkaa määritelmää ei suoralle toiminnalle kuitenkaan ole.
“Nimensä mukaisesti suoraa toimintaa ei voi harjoittaa ihan vain kotona istumalla. Se on vaikuttamisen muotona hyvin aktiivinen, ja siinä myös pannaan itseä likoon enemmän kuin monessa muussa vaikuttamisen muodossa.”
Suoran toiminnan ja väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden periaatteisiin kuuluu yleensä, että osallistujat vastaavat itse mahdollisista seurauksista.
“Suora toiminta vaatii hieman syvempää harkintaa ja pohdiskelua ja siten myös syvempää sitoutumista aiheeseen. Pitää pystyä vastaamaan teoistaan hieman suuremmalla vastuulla ja ottaa vastaan joko yhteiskunnallista tai yhteisön kriittistä arviointia. Moni muu vaikuttamismuoto ei sitä edellytä.”
Suorassa toimissa osallistujien täytyy varautua ja ottaa huomioon myös muita asioita kuin kritiikki. Sakkorangaistukset ovat näistä helpoimmasta päästä.
“Itse en ole koskaan saanut sakkoja, vaikka olen tehnyt monenlaista suoran toiminnan muotoa, joten sekään ei ole oletusarvona suorassa toiminnassa. Sakothan ovat helppo asia, ne voi hoitaa rahalla. Täytyy huomioida myös muita ja monesti vaikeammin hoidettavia ja vakavampia asioita kuin raha.”
Ville Laitinen toteaa, että suoraan toimintaan liittyy mahdollisuus yllättäviin tilanteisiin.
“Vaikka kyse on väkivallattomasta toiminasta, ikinä ei voi olla varma siitä, että myös mahdollinen vastapuoli tai viranomainen ymmärtää tilanteen rauhanomaisuuden. Varsinkin yllättäen tehdyt toimet saattavat vaikuttaa tottumattomalle henkilölle aggressiivisilta, vaikka mistään sellaisesta ei olisi kyse. Epävarmassa tilanteessa ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla.”
Suoraan toimintaan valmistaudutaan aina ryhmänä etukäteen, ja toimintamuodosta ja ryhmänä toimimisesta tulee sopia yhdessä.
“Pitää pystyä luottamaan siihen, että kaikilla on yhteinen konsensus siitä, mitä tullaan tekemään. Silti voi käydä niin, että yllättävissä tilanteissa jotkut ihmisistä käyttäytyvät toisin kuin on sovittu, ja se voi aiheuttaa ryhmän sisäisiä traumoja ja kriisejä.”
Suora toiminta on tehokasta
Laitinen on ollut monessa toiminnassa mukana, ja hänellä on kokemusta siitä, että suora toiminta on tehokasta silloin kun tarvitaan nopeaa puuttumista. Muun muassa neuvotteluaseman parantamisessa ja meneillään olevan tilanteen pysäyttämisessä on saatu hyviä tuloksia aikaan.
“Esimerkiksi talonvaltaustoiminta on onnistunut säilyttämään julkisessa omistuksessa olevia tiloja, ja ympäristöliikkeessä metsäblokkauksissa on saatu hyviä onnistumisia aikaan.”
Laitinen kertoo esimerkkinä takavuosien tilanteen Kemiönsaarella, jossa julkisen maanomistajan kanssa oli neuvoteltu vuosia ja kampanjasuunnitelma oli jo käynnissä. Suora toiminta otettiin yhtenä menetelmänä mukaan, koska muu ei auttanut.
“Heillä oli hakkuusuunnitelmia metsäalueelle, jonne hakkuita ei missään nimessä kannattanut tehdä. Olimme neuvotteluissa siinä vaiheessa, että valoa oli jo näkyvissä, mutta yhtäkkiä he aloittivakin hakkuut alueella, josta olivat luvanneet tiedottaa etukäteen. Siinä tilanteessa meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mobilisoida nopeasti hakkuita estävä blokkaus.”
Hakkuut keskeytettiin muutaman tunnin neuvottelujen jälkeen, ja mukana olleet metsäkartoittajat löysivät alueelta uhanalaisen lajin esiintymän. Ely-keskus ilmoitti saman tien, että ympärille rajataan suojelualue.
“Myöhemmin se tarkentui seitsemän hehtaarin suojelualueeksi, joka sisälsi jo tehdyt hakkuut, eli siinä todennettiin, että maanomistaja oli valmistellut työt huonosti. Tässä tapauksessa suora toiminta esti koko alueen tuhoutumisen ja uhanalaisen sammaleen elinympäristön katoamisen siltä alueelta. Samalla kyseinen maanomistaja, joka on iso, yleishyödyllinen toimija, sai paljon negatiivista näkyvyyttä ja meidän neuvotteluvalttimme paranivat.”
Rikosuutisista kulttuurisivuille
Laitinen muistelee, että hänen ollessaan aikoinaan Turussa talonvaltausliikkeessä sen toimista kerrottiin mediassa viisi vuotta rikosuutisissa, mutta yhtäkkiä ne julkaistiinkin kulttuurisivuilla.
“Silloin huomasimme, että nyt puhutaan siitä asiasta, jota yritämme ajaa. Se oli hieno muutos yleisessä ajattelussa.”
Laitinen on huomannut, että suora toiminta on selvästi lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana erityisesti uusien ilmastoliikkeiden ja niiden menetelmien myötä.
“Aina suoraa toimintaa on käytetty, ja tuntuu, että sen käytön yleisyys menee sykleissä. Nyt sille on tullut taas enemmän tarvetta. Tarvitaan nopeita toimia, ja silloin suora toiminta on yksi mahdollisuus, jonka avulla asioihin voi puuttua.”
Laitinen muistuttaa, että suoralla toiminnalla on Suomessa pitkät perinteet myös vakiintuneilla ympäristöjärjestöillä.
“Jos puhun Luonto-Liiton äänellä, meillä järjestössä on pohdittu tätä asiaa vuosikymmeniä. Se on ollut osana keinovalikoimaa, mutta sitä ei kovin näkyvästi tuoda esiin, koska se voi karkoittaa joitakin jäseniämme, ja jäsenet ovat meille elintärkeitä. Pitkälle organisoitunut yhdistys, jolla on vahvat perinteet ja vahva runko, pystyy huolehtimaan myös turvallisuudesta ja ihmisten hyvinvoinnista sekä eettisistä kysymyksistä, joita toimintaan liittyy. Varsinkin meillä nuorten järjestönä kannetaan siitä aika tarkkaakin vastuuta.”
Esimerkkejä suoran toiminnan muodoista
- Blokkaus: toiminnan tai liikenteen hidastaminen tai estäminen fyysisesti väliin tulemalla, esimerkiksi hakkuiden pysäyttäminen
- Kadun- tai talonvaltaus, sit-in / sit-down: tilan valtaus, kunnes sovinto epäkohdasta on saavutettu
- Stand-in: vastarintaa paikoillaan seisomalla, esimerkiksi Erdem Gündüzin protesti Turkissa
- Luova vastatoiminta, esimerkiksi Nazis against nazis
Global Nonviolent Action Databaseen on koottu politiikan tutkija Gene Sharpin luokittelemat 198 väkivallattoman vastarinnan muotoa.
Lue myös:
Näin järjestät mielenosoituksen tai ilmastolakon
Iina
Miten ilmastolakko tai muu mielenosoitus järjestetään? Tässä ohjeet mielenilmaisun toteuttamiseen.
Noudata mielenosoituksissa kulloinkin voimassaolevia ohjeita koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi.
- Tarvitaanko lupaa? Mielenosoitusta eli yleistä kokousta varten ei tarvita lupaa. (Huomaa, että yleinen kokous on eri asia kuin yleisötilaisuus! Yleistä kokouksta eli mielenosoitusta ja yleisötilaisuuksia koskevat osittain eri säännökset, ja on syytä olla käyttämättä sanaa tilaisuus, jos kyse on mielenosoituksesta.)
Perustuslain kokoontumisvapaus tarkoittaa, että kaikilla on oikeus lupaa kysymättä järjestää yleinen kokous tai osallistua sellaiseen.Tee kuitenkin poliisille ilmoitus 24 tuntia ennen tapahtumaa, jotta poliisi voi arvioida oman kapasiteettinsa tarpeen kokouksen turvaamisessa. Ilmoituslomake on sähköisenä tai tulostettavana poliisin verkkopalvelussa nimellä Ilmoitus yleisestä kokouksesta. Kirjaudu verkkopalveluun ja täytä lomake. Valitse järjestäjäksi Kotitalous. Ilmoita kokouksen järjestäjä, tarkoitus, paikka, alkamis- ja päättymisaika, mahdolliset järjestyksenvalvojat ja käytettävät välineet. Ilmoituksen voi tehdä myös suullisesti.Vaikka et olisi tehnyt ilmoitusta ajoissa, mielenosoitusta ei yleensä estetä. Poliisi voi pyytää siirtämään tapahtuman johonkin toiseen paikkaan. Poliisin tehtävä on turvata mielenosoitus, vaikka siitä ei olisi tehty ilmoitusta.
- Tarvitaanko vastuuhenkilöä? Mikä hänen tehtävänsä on? Poliisille ilmoitetaan mielenosoituksen yhteyshenkilö ja puhelinnumero, josta hän on tavoitettavissa. Poliisi voi kysyä yhteyshenkilöltä lisätietoja ennen mielenosoitusta tai olla yhteydessä sen aikana.
- Kuka saa järjestää mielenosoituksen? Mielenosoituksen järjestäjän tulee lähtökohtaisesti olla täysi-ikäinen. Kuitenkin 15 vuotta täyttänyt voi olla järjestäjänä, jos pystyy huolehtimaan siihen kuuluvista velvollisuuksista, ja alle 15-vuotias voi järjestää mielenosoituksen yhdessä täysi-ikäisen kanssa. Poliisi arvioi ilmoituksenteon yhteydessä, onko järjestäjä kykenevä huolehtimaan velvollisuuksistaan.
- Tarvitaanko järjestyksenvalvojaa? Järjestyksenvalvojia yleiseen kokoukseen ei laissa vaadita, mutta mielenosoituksen turvallisuudesta täytyy huolehtia niin, että kokouksesta ei aiheudu vaaraa. Mielenosoituksen turvaaminen on poliisin velvollisuus.Jos kyseessä on satojen ihmisten mielenosoitus, voi olla mielenosoittajien turvallisuuden mukaista, että paikalla on tapahtumaa turvaamassa kokeneita, tutkinnon suorittaneita järjestyksenvalvojia, mutta järjestyksenvalvojien puute ei saa olla mielenosoituksen järjestämisen este. Järjestyksenvalvojakortin suorittaneita henkilöitä voi kysellä paikallisilta seuroilta ja järjestöiltä.
- Missä mielenosoituksen voi järjestää? Yleisen kokouksen voi järjestää paikassa, jossa turvallisuus ei vaarannu eikä kokouksesta aiheudu kohtuutonta haittaa ympäristölle tai liikenteelle. Jos samaan paikkaan on ilmoitettu useampia mielenosoituksia samaan aikaan, etusija on ensimmäiseksi ilmoittaneella ryhmällä.
- Mitä kannattaa ottaa mukaan? Kavereita. Lämpimät tai suojaavat, joka tapauksessa säänkestävät vaatteet. Megafoni, jos tarkoitus on huudattaa iskulauseita. Kylttejä ja banderolleja. Vesipullo. Evästä, jonka voit syödä vauhdissa.
Lue Amnestyn sivuilta kokoontumisvapauden käsikirja
Mielenosoituksista poliisin sivuilla
Fridays for Future Suomi on kokenut nuorten ilmastolakkojen järjestäjä
Toivoa ja toimintaa -sivustolla on hyviä neuvoja koulun osallistumisesta ilmastolakkoon.
Artikkelia varten on konsultoitu oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttää.
Sonja Peschkow tekee ilmastotyötä ammattiliitossa
Iina
Sonja Peschkow
kirjastopedagogi, Akavan erityisalojen ilmastotyöryhmän puheenjohtaja, Espoo
“Olen potenut ilmastoahdistusta 1990-luvulta lähtien, ja havahduin ensimmäistä kertaa ilmastonmuutokseen 80-luvun puolella. Lapsuudessani 70-luvulla puhuttiin uudesta jääkaudesta, mutta aika pian puhe kääntyi siihen, että itse asiassa ilmasto onkin lämpenemässä eikä kylmenemässä.
Akavan erityisalojen ilmastotyöryhmä perustettiin vuonna 2019. Innostuin siitä heti ja olen ollut alusta asti mukana ryhmän perustamisessa. Olen ollut aikaisemmin elämässäni aktiivisempi ympäristöasioissa, mutta olen kokenut masennusta siitä, että en voi vaikuttaa.
Vaikka tilanne on nyt toisaalta masentava, toisaalta suuri osa ihmisistä on havahtunut asian vakavuuteen. 90-luvulla ilmastoskeptikkoja oli suurin osa ihmisistä, mutta nyt tilanne ainakin Suomessa on onneksi ihan toisin päin. On sellainen tunne, että nyt tai ei koskaan. Voimme saada jotain aikaiseksi, sillä joukkovoimaa on ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita ekokriisistä
Kaikkien ihmisten ja jokaisen tahon kuuluisi olla nyt kiinnostunut ekokriisistä, sillä kyseessä on ihmiskunnan tulevaisuus. Ilmastokriisi koskettaa koko yhteiskuntaa, ja siksi myös ammattiyhdistysliikkeen pitää olla siinä mukana. Se ei ole pelkästään yksittäisten ihmisten tai suurten firmojen vaan jokaikisen työpaikan asia.
Suomella on kovat ilmastotavoitteet, ja se tarkoittaa sitä, että kaikkien tahojen on oltava mukana. Asia koskettaa ihmisiä joka päivä kotona, töissä, äänestäessä ja muissa yhteiskunnallisissa asioissa. Ammattiyhdistysliike ei voi olla erillään siitä.
Muutkin kuin Akavan erityisalat ovat havahtuneet tekemään työtä asian hyväksi. Yksi ammattiyhdistysliikkeen tärkeä tehtävä on puhua ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, sillä häviäjiäkin tulee varsinkin varhaisessa vaiheessa.
Elokuussa 2021 Akava yhdessä muiden järjestöjen kanssa vetosi poliittisiin päättäjiin, jotta Suomi pitää kiinni ilmastotavoitteista. Samassa yhteydessä järjestöt ilmoittivat olevansa valmiita lisäämään ilmastotoimia omissa organisaatioissaan.
Suurin osa jäsenistä pitää ilmastotyötä tärkeänä
Aloitimme ilmastoryhmän toiminnan kartoittamalla, onko meillä jäsenistön tuki, mitä työpaikoilla on tehty ja mitä jäsenet haluaisivat, että työpaikoilla tehdään. Jäsenkyselyssä suurin osa piti jopa erittäin tärkeänä, että ammattiyhdistysliike ottaa osaa ilmastotyöhön.
Meillä oli esimerkiksi Twitter-kampanja, jossa jaetaan vinkkejä siitä, mitä työpaikoilla voi tehdä. Osallistumme vuosittain erilaisiin kampanjoihin tai reagoimme tiettyihin päiviin, kuten Suomen luonnon päivään, hävikkiviikkoon ja energiansäästöviikkoon. Ne ovat lähinnä some-kampanjoita, joissa otetaan esille työelämänäkökulma.
Olemme liittyneet WWF:n Green Office -ohjelmaan. Sitä hyödyntävät Akateemisten Erityisalojen toimisto sekä useat Akateemisten Erityisalojen alaiset ammattiyhdistykset. Olemme laskeneet hiilijalanjälkemme Kierrätyskeskuksen laskurin avulla. Olemme lisäksi mukana Taimiteko-kampanjassa, joka on 4H:n masinoimaa taimien istutusta. Kampanja on tarjonnut monelle nuorelle ensimmäisen kesätyöpaikan.
Liitto tukee ilmastolakon periaatteita
Kunnianhimoinen ajatukseni on, että työntekijä voisi tulevaisuudessa saada tukea ammattiyhdistysjuristeilta puuttuessaan siihen, jos työpaikoilla toimitaan selvästi ilmastolinjauksien ja ympäristön vastaisesti. Tämän tyyppinen vaikuttaminen on vielä keskustelun asteella, mutta minusta se olisi todella tärkeää. Ammattiyhdistysliike voisi olla näissä tilanteissa konkreettisesti työntekijän tukena.
Olemme myös mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaikuttamisessa. Ilmastolakot ja marssit eivät ole olleet ammattiyhdistysliikkeen kannalta varsinaisia lakkoja, vaan olemme toistaiseksi osallistuneet kertomalla, että olemme ilmastolakon periaatteiden takana.
Jos tilanne menee oikein pahaksi eikä mitään edistystä tapahdu, ei ole poissuljettua, että jonain päivänä menemme oikeasti ilmastolakkoon. Se vaatii tilanteen muuttumista ja kärjistymistä. Ammattiyhdistysliike ja lakkoilu eivät ole spontaaneja juttuja, vaan asiaa täytyy valmistella.
Kaikissa hankinnoissa pitää ottaa ilmasto huomioon
Olen töissä kirjastossa, joka on ikiaikainen hieno materiaalin kierrätyslaitos, ja se omalta osaltaan kertoo siitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Toisaalta esimerkiksi 3D-tulostimet jakavat mielipiteitä aika paljon. Niitä hyödynnetään varaosien tekoon, mutta suuri osa tulostamisesta on muovikrääsän tuottamista.
Haluaisin, että kirjastossa käytettäisiin hiililaskureita ja kartoitettaisiin, mikä on esimerkiksi energiankäyttömme. Itsekin tarvitsisin vaikuttamisen työkaluja tähän. Valtakunnallisessa hankkeessa selvitettiin taannoin 13 pilottikirjaston hiilijalanjälki. Oulun kaupunginkirjasto on yksi edelläkävijöistä kirjastojen ympäristötietoisuuteen liittyvissä asioissa. Myös Espoon kaupunginkirjastossa on nykyään ekologinen työryhmä, jossa olen mukana.
Olin mukana myös Ilmastolukupiiri-kampanjassa, joka onnistui innostamaan lähes sata ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen keskittyvää lukupiiriä ympäri Suomen. Omassa kirjastossani Tapiolassa lukupiiriläisten pyynnöstä ilmastolukupiiri jatkuu vielä ainakin syksyn 2021 ajan.
Toivoisin, että työpaikoilla toiminnan kehittämisessä huomioitaisiin aina ilmasto. Akavan erityisalojen kyselyssä moni toi esiin, että kaikissa hankinnoissa tulisi nykyään ottaa ekonomisten asioiden ohella ekologiset asiat huomioon, ja ilmastoystävällisyys pitäisi aina olla hankinnoissa mietittynä. Tämä koskee kaupunkeja ja koko yhteiskuntaa.”
Hannele Seitsonen oli käynnistämässä Ilmastoisovanhempia
Iina
Hannele Seitsonen
ilmastoisovanhempi, Hämeenlinna
“Käynnistimme ilmastoisovanhempien ryhmän, koska meistä on väärin jättää lapset yksin. Ilmastonmuutos ei ole sukupolvikysymys – se koskee ihan kaikkia. Haluamme toimia lasten rinnalla asiassa, joka on näin vakava koko maailmalle.
Olin aikoinaan töissä opetus- ja kulttuuriministeriössä muun muassa tekemässä Suomen raporttia kansainvälistä ilmastopaneelia varten. Jo silloin, 13 vuotta sitten, kävi kovin selväksi, että tavoitteet eivät toteudu ja että lämpötilan ja meren pinnan nousut tulevat olemaan paljon polttavampia kysymyksiä. Olen ihmetellyt, miten hitaasti on edetty ja miten kyynisesti päätöksentekijät asiaan suhtautuvat.
Mieheni Juhani Lehdon ja tutun biologipariskunnan, Matti Nummelinin ja Iiris Kalliolan, kanssa aloitimme ilmastoisovanhemmat. Somessa saimme muitakin mukaan. Olemme tehneet hienoja banderolleja, joissa isovanhemmat vaativat värikylläisen kuvan myötä ilmastotekoja viidellä kielellä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Suunnitteilla on myös saksan-, ranskan- ja espanjankieliset banderollit.
Jokainen on kutsunut ystäviään
Eduskuntatalon portaille päätyneistä ihmisistä on tullut koko ajan yhä tutumpia. Toiminta on ollut vapaamuotoista. Jokainen on kutsunut ystäviään, ja jokaisen omat verkostot ovat laajentaneet toimintaa. Aina on riittänyt sen verran ihmisiä, että on saatu banderollit pystyyn.
Täällä on kiva olla muiden kanssa, ja tällä paikalla on hyvä näkyvyys. Kun vilkuttaa ihmisille tai ohi kulkeville raitiovaunuille, ihmiset vilkuttavat takaisin. Monet peukuttavat ja tulevat juttelemaan.
Koen raivoa siitä, miten vähän asioita tehdään politiikassa ja miten kyynisesti ilmastoasioihin suhtaudutaan, mutta myös iloa siitä, että mukana on yhä enemmän ihmisiä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän on voimaa ja merkitystä. Joukkovoimaan päättäjien ja markkinoiden on reagoitava.
Jatkuva kasvu ei ole mahdollista
Lapsilla ja nuorilla ei ole äänioikeutta, mutta meillä on. Me voimme vaikuttaa enemmän kuin omalla äänellämme, ja toivon että poliittiset päättäjät myös reagoivat siihen, että isovanhemmat todella ovat tässä mukana.
Me elimme lapsuutta 50-luvulla ja opimme sodan jälkeen tulemaan toimeen aika vähällä. Niukkuuden oloissa teot olivat väistämättä ilmastoystävällisempiä. Nyt pitäisi irrottautua kerskakulutuksesta ja jatkuvasta kasvusta.
Jokainen ymmärtää, että jatkuva kasvu ei ole mahdollinen, ja silti sitä pidetään pyhänä liturgiana, jota ei saa kyseenalaistaa. Mutta se on kyseenalaistettava. Kasvua on hillittävä ja on siirryttävä palvelujen kulutukseen ja kierrätykseen.
Keskitytään isoihin tekoihin
Fokus pannaan helposti pieniin asioihin kuten jätteiden lajitteluun, mikä sinänsä on tärkeää ja hyödyllistä. Vanhoja kunnon taitoja agraarikulttuurista pitäisikin palauttaa – aikoinaan ne kuuluivat luonnollisesti jokaisen ihmisen osaamiseen. Silti pitäisi yhä enemmän myös mediassa keskittyä isoihin poliittisiin tekoihin.
Keskeisin asia on jatkuvan kasvun ja kilpailukyvyn pitäminen uutena uskontona, johon ei saa puuttua. Sieltä se ydin löytyy. Minkä ihmeen takia pitää tuottaa muovikrääsää niin jumalattomia määriä? Minkä ihmeen takia pitää tuottaa ylipäätään niin paljon tavaroita? Eivät ihmiset tarvitse kovin paljon.
En koe ilmastoahdistusta, koska minulle on selvää, että ihminen on vain yksi evoluution surkea kokeilu, mutta tunnen ahdistusta siitä, kuinka monet joutuvat kärsimään eikä siihen reagoida.
Pakolaisleirit ja vesipula voivat kumuloitua, ja niitä voi seurata sosiaalisia ongelmia, väkivaltaa ja sotaa, jos ilmastonmuutosta ei saada ajoissa säädeltyä kohtuullisella, globaalisti oikeudenmukaisella tavalla.
Minusta on kummallinen ajatus, että meillä olisi jonkinlainen erityisoikeus luonnonvaroihin ja muilla maailman ihmisillä ei olisi.
Lainaan M.A. Nummisen laulua 60-luvulta: Ihmiset, te voitte tehdä pieniä tekoja. ‘Tehkää jotakin, tehkää pieniä tekoja, tehkää suuria tekoja, mutta tehkää jotakin.’”
Jeremias Lahtinen kapinoi kestävän tulevaisuuden puolesta
Iina
Jeremias Lahtinen
lähihoitaja, Elokapinan aktiivi, Tampere
“Olen mukana Elokapinan Tampereen paikallisryhmässä. Olemme tehneet Tampereella performansseja ja pienimuotoista kansalaistottelemattomuutta, esimerkiksi Shellin solidaarisuusaktion, Koskikeskuksella toimintaa kulutuskulttuuria vastaan ja Fortum-kampanjointia yhteistyössä Greenpeacen kanssa.
Elokapinassa pääsee luovasti toteuttamaan itseään. Meillä on hyvä porukka, ja vähän radikaalimpi meininki kiinnostaa minua. Minun on helppo osallistua toimintaan, joka joillekin muille on vaikeaa, esimerkiksi tulla kiinniotetuksi. Minun on ehkä vaikeampi mennä juttelemaan järkeviä poliitikoille ja tehdä lobbaustyötä. Muuttuvat tilanteet ja jännittävä luova kaaos on hauskaa ja motivoivaa.
Empatiaa ja kohtaamista
Suorassa toiminnassa ja kansalaistottelemattomuudessa ihmisten kohtaaminen on tärkeä taito. Siinä ollaan aiheuttamassa häiriötä, ja se on aina konfliktitilanne. Jotkut ohikulkijat peukuttavat, ja toiset haluavat purkaa huonoa oloa, joka heille konfliktista tulee.
Pahoittelemme tekemistämme, mutta myös tarjoamme selityksen sille, miksi asia on tärkeä. Elokapinassa harjoitellaan ymmärrystä, kohtaamista ihmisenä ja väkivallatonta vuorovaikutusta, ja harjoittelu auttaa meitä kohtaamaan haastavat tilanteet.
On tärkeää suhtautua ihmisiin arvostavalla ja ymmärtävällä tavalla eikä tuomita mielipahaa. On ymmärrettävää, että sitä syntyy, kun arkirutiinit rikotaan ja ihminen ei ehkä pääse liikkumaan niin kuin haluaisi.
Pitää olla nöyränä ja valmiina tuntemaan empatiaa monenlaisia ihmisiä kohtaan. Emme hae vastakkainasettelua vaan toimia kaikkien puolesta. Sen täytyy olla pohjavire. Vaikka estämme vaikkapa auton pääsyn ostoskeskukseen, haluamme ihmisille hyvää, ja se ajatus pitää saada välitettyä.
Kapinaa muutoksen takia
Elokapinan pohja-ajatus on kapinoida, jotta saisimme luotua kestävämmän kulttuurin ja pakottaisimme yhteiskuntaa muuttumaan kestävämpään suuntaan. Sitä kohti tarvitaan laaja kansanliike, joka pystyy aiheuttamaan toistuvaa ja laajamittaista häiriötä, jotta tulisi pakko tehdä muutos.
Kansalaistottelemattomuus on yksi keino, ja se voi myös inspiroida muita ihmisiä toimintaan: vastareaktiona joku voi ajatella, että haluaa vaikuttaa toisenlaisella tavalla ja alkaa toimia politiikassa.
Minulle toiminta helpottaa ympäristökriisiin liittyviä tunteitani ja antaa yhteisön, jossa olla ja tehdä. Koska Elokapinassa tavoitellaan yhteiskunnallista kulttuurin muutosta ja uusiutuvaa kulttuuria, se heijastuu myös liikkeen toimintatapoihin. Elokapinassa annetaan tilaa ja hyväksytään tunteet ja kokemukset.
Poliisi-isä ei tuomitse
Äidiltä ei ole tullut toiminnastani poikittaista sanaa, ja hän on ollut myös taloudellisena tukena. Minulla on tulossa juuri yhden sakon eräpäivä, ja äidiltä tuli minulle satanen, eli juuri sen sakon suuruus.
Iskän kanssa asia on vähän monimutkaisempi, sillä hän on poliisi. Olemme käyneet saunassa kiinnostavia keskusteluja, ja hän haluaisi kannustaa minua enemmänkin uusiutuvan kulttuurin rakentamiseen.
Elokapinan tavoitteenahan on juuri luoda uutta kulttuuria konkreettisesti rakentamalla, ja isä haluaa auttaa siinä. Hän on esimerkiksi ehdottanut hirsirakennuskommuunin rakentamista Pirkanmaalle. Vaikka ihan täyttä hyväksyntää ei ole, hän ei tuomitse vaan antaa tilaa omille valinnoilleni.
Poliisin asiakkaat ovat usein rikollisia, eivätkä monet aktivistit sovi tähän rikollisen rooliin. En itse ole ollut koskaan missään fyysisessä vaarassa. Asioista voi neuvotella. Voi esimerkiksi päättää, käveleekö poliisiautolle vai tuleeko kannetuksi.
Poliisit ovat ihmisiä, jotka tekevät työtään, ja hekin saattavat jakaa asiasta samantapaisia ajatuksia, mutta heillä on lailliseen toimintaan perustuva näkökulma. Vertaan pidätetyksi tulemista perfomanssiin, jossa poliisi on yksi esiintyjistä. Poliisia saattaa ärsyttää, että heidät otetaan mukaan vastoin tahtoaan ja pois rikosten parissa tehtävästä työstä. Kohtaamisia voi harjoitella etukäteen.
Yhdessä tilanteessa ehdotin, että vartija taluttaa meidät pois, ja näin tehtiin. Jotkin vartijat ovat kommentoineet, että he ovat asian puolella, mutta he joutuvat työnsä puolesta poistamaan meidät.”
Näin otat yhteyttä poliitikkoon ja päättäjään
Iina
Vaalit ovat tärkeää vaikuttamisen aikaa. Politiikassa ja yrityksissä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan suureen joukkoon ihmisiä ja heidän arkisiin valintoihinsa. Lait, säädökset, yritysten tarjonta ja mainonta ohjaavat monissa asioissa ihmisten käyttäytymistä.
Valtio, kunnat ja seurakunnat tekevät myös päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi suomalaisten metsien käyttöön. Näihin tahoihin vaikuttamiseen saat neuvot WWF:n metsävaikuttamisoppaasta.
Poliitikot vetoavat kansan ääneen ja yritykset asiakkaiden kysyntään. Jotkut jopa toivovat ääneen kansalaispainetta, joka tukee ja helpottaa päätöksentekoa. Siksi on tärkeää, että annat äänesi kuulua sinulle tärkeissä asioissa.
Moni arastelee turhaan yhteyden ottamista, koska ajattelee, että ei tiedä asiasta tarpeeksi. Asiantuntemusta tärkeämpää on kertoa oma tarinasi: miksi toivot muutosta ja miten ekokriisi vaikuttaa sinun elämääsi.
Soita, lähesty somessa tai lähetä sähköpostia
Kerro kansanedustajalle tai kuntapäättäjälle lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä on huolenaiheesi ja mitä odotat päättäjän tekevän asialle. Sinun ei tarvitse olla asiantuntija: riittää, että sinulla on omakohtaista sanottavaa.
Voit osalistua kampanjoiden valmiiksi laadituilla viesteillä, mutta yksityishenkilöiden omalla äänellään ja tarinallaan kirjoittamat viestit erottuvat massaviesteistä.
Voit viitata tilastotietoon tai faktaan, mutta muista liittää itsesi asiaan. Tärkeintä ja tehokkainta on kertoa, miksi olet henkilökohtaisesti huolissasi ekokriisistä ja miten se liittyy omaan elämääsi.
Ilmastotieteilijä Katharine Hayhoe muistuttaa, että keskusteluissa faktatietoja hyödyllisempää on vedota arvoihin ja siihen, miten ekokriisi vaikuttaa meihin henkilökohtaisesti, sinuun ja minuun.
Liitä ongelma johonkin sellaiseen asiaan, josta keskustelukumppani jo valmiiksi välittää. Jos onnistut löytämään jotain yhteistä – vaikkapa kotiseudun tai yhteisen harrastuksen – keskustelkaa siitä, miten ilmastokriisi ja lajikato vaikuttavat tuohon asiaan.
Muista myös kiittää! Pieni mutta äänekäs ilmastotoimia vastustava vähemmistö tarvitsee vastapainokseen voimaa positiivisista viesteistä, jotka kannustavat jatkamaan työtä ympäristön hyväksi.
Moni poliitikko on sosiaalisen median kanavissa. Somessa viestiminen tavoittaa paljon muitakin kuin vastaanottajan, mutta kaikilla kansanedustajilla ja kuntapoliitikoilla ei ole sometiliä. Sähköpostia tulee joillekin edustajille hyvin paljon, joten kannattaa harkita sähköpostin ohella perinteistä kirjepostia tai puhelinsoittoa.
Kirjoita omalla nimellä tai esittele itsesi puhelimessa. Vaikka vetoaisit tunteisiin, ole asiallinen ja mene suoraan asiaan.
Kansanedustajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi at eduskunta.fi. Posti menee perille osoitteella 00102 EDUSKUNTA. Kaikki sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot löydät Eduskunnan verkkosivuilta.
Kunnanvaltuutettujen ja lautakuntien jäsenten yhteystiedot ovat kaupunkien omilla verkkosivuilla.
Vaikuta vaalikojuilla
Vaalit ovat vaikuttajan parasta aikaa, koska äänestäjiä havittelevat ehdokkaat suorastaan haalivat ihmisiä kojuilleen. Koskaan muulloin et koe olevasi yhtä haluttu tai mielipiteesi olevan yhtä kiinnostava kuin vaalien alla!
Ehdokasta jututtaessa kaikkein tärkeintä on kertoa, että olet huolestunut ympäristön tilasta ja että odotat päättäjiltä järeitä toimia. Sinä olet se kansan ääni, johon politiikassa vedotaan.
Voit myös esittää selkeitä kysymyksiä eri puolueiden ehdokkaille: mikä on ratkaisuehdotuksenne asiaan x? Kannattaa lähestyä monia eri puolueita, varsinkin niitä, joiden ilmasto- ja ympäristökannat eivät ole vielä kovin vakuuttavia.
Jos poliitikkojen lähestyminen yksin tuntuu vaikealta, lyöttäydy mukaan järjestöporukkaan. Mitä useampi kansalainen tuo kohtaamisissa esille huolensa, sitä enemmän vaikutusta sillä on. Poliitikkojen tehtävä on olla kiinnostunut siitä, mitä kansan mielessä liikkuu.
Tutustu useiden järjestöjen yhteiseen Oikeudenmukainen siirtymä -kampanjaan ja eduskuntavaaliehdokkaisiin, jotka ovat sitoutuneet kampanjan tavoitteisiin.
Tutustu vaalikojukeskustelujen tueksi järjestöjen materiaaleihin:
Suomen luonnonsuojeluliiton kuntavaaliviestit
WWF:n kysymyspatteri kuntavaaliehdokkaiden kanssa keskusteluun
Luonto-Liiton kuntavaaliteesit
Ole yhteydessä myös vaalien välillä
Ympäristön ja ilmaston puolesta äänestäminen on yksi merkittävimmistä ilmastoteoista, mutta älä unohda vaalien välistä aikaa. Kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ovat meidän valitsemiamme luottamushenkilöitä.
Sähköpostiviestien, kirjeiden ja somekontaktien lisäksi päättäjiä voi tavata normaalioloissa myös lähes kasvokkain. Monissa kaupungeissa järjestetään asukasiltoja ja kyselytunteja, joissa paikalla on kaupungin johtoa. Mene paikalle kysymään ja keskustelemaan. Yleisissä tilaisuuksissa kysymyksesi ja kommenttisi kuulee moni muukin asukas.
Lue myös:
Erätauko-dialogi auttaa keskustelemaan ilmastokriisistä
Iina
Miten ilmastonmuutoksesta keskustellaan toisen näkökulmia kunnioittaen? Tuntuuko siltä, että suurista ja vaikeista asioista on mahdotonta keskustella ilman, että tilanne päätyy väittelyyn tai riitaan? Dialogi-Akatemian Janne Kareinen kertoo dialogin voimasta hankalien aiheiden käsittelyssä.
Sitrassa kehitetty Erätauko on menetelmällistetty tapa käynnistää ja pitää yllä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua eli dialogia. Erätauko ei ole yksittäisiä kikkoja tehdä keskustelusta mukavampaa, vaan kokonaisuus, jossa lähdetään siitä, mikä on keskustelun tarve ja minkälaista vaikutusta sillä tavoitellaan.
Erätauko rakentuu kolmeen osaan: ensinnäkin työkalujen suunnitteluun, kohderyhmän suunnitteluun sekä keskustelijoiden kutsumiseen, toiseksi keskustelujen fasilitointiin eli ohjaamiseen ja kolmanneksi vaikuttavuuden varmistamiseen.
Dialogi poikkeaa muista keskustelutavoista siten, että dialogissa tavoitteena ei ole ratkaisuun pääseminen vaan ymmäryksen lisääminen kolmesta asiasta: käsiteltävästä aiheesta, omista näkökulmista ja muiden näkökulmista.
Tämä erottaa dialogin esimerkiksi väittelystä, jossa tarkoituksena on löytää voittava argumentti, tai neuvottelusta, jossa tarkoitus on päästä molempia tarpeeksi tyydyttävään konsensukseen.
“Dialogi on erityinen keskustelutapa: siinä keskitytään siihen, että ollaan tasavertaisessa kanssakäymisessä ja pyritään ymmärtämään paremmin toisen ajatuksia ja liittymään niihin. Jos ymmärrämme, mistä olemme päättämässä, tulee parempia päätöksiä. Jos taas keskustellaan dialogissa päätöksenteon jälkeen, pystytään ymmärtämään, minkälaisia vaikutuksia ratkaisulla on”, Janne Kareinen sanoo.
Kuka tahansa voi käyttää Erätauko-pelisääntöjä
Vaikka Erätauko on oma menetelmänsä ja onnistunut dialogin vetäminen vaatii taitoa ja koulutusta, Erätauon pelisääntöjä voi ja kannattaa käyttää kaikkialla, esimerkiksi lukupiireissä.
“On tärkeää esimerkiksi erottaa kuuntelu ja puhuminen: ei odoteta väliä, johon voi tökätä oman loistavan kommenttinsa, vaan yritetään ymmärtää, mitä toinen yrittää sanoa. Yritetään jatkaa toisen ajatuksia ja puhutaan kokemuspuhetta: sen sijaan, että kerrotaan muualta kopioituja mielipiteitä, voi kertoa siitä, mitä asia juuri sillä hetkellä herättää itsessä.”
Ilmastonmuutos on aiheena erityinen, koska siihen liittyy järjestelmällistä, koko aiheen käsittävää kieltämistä. Siihen liittyy myös pelkoa ja ahdistusta. Kun puhutaan merkityksellisistä asioista, niihin liittyy aina tunteita. Keskustelussa voi tulla vaikeita tilanteita, tai keskustelu ei käynnisty ollenkaan.
“Keskustelemme usein vain pintatasolla tai emme pysy aiheessa: teemme pitkiä pomppuja tai siirrymme kokonaan toisiin aiheisiin, emme mene kovin syvälle aiheen käsittelyssä. Ihmiset saattavat kuvitella puhuvansa samasta aiheesta, mutta meneillään voi olla vaikka viisi eri keskustelua. Vaatii taitoa saada ihmiset samaan keskusteluun ja tähän hetkeen.”
Kareinen kannustaa kutsumaan dialogiin mahdollisimman kirjavan osallistujajoukon.
“Yleensä keskusteluissa ei ole mukana niitä, joilla on poikkeavia näkökulmia. Tavoite ei ole jäädä jumiin erimielisyyteen eikä keskustelun jälkeen ole tarkoitus olla samaa mieltä, vaan keskeistä on luoda uteliaisuus toisen erilaisesta kokemusmaailmasta kumpuavia erilaisia näkökulmia kohtaan.”
Dialogi vaikuttaa kaikkiin siihen osallistuviin. Se ei ole lobbausväline, eikä dialogilla voi muuttaa toisen mielipidettä. Siihen osallistuessaan joutuu automaattisesti ajattelemaan, miksi itse ajattelee niin kuin ajattelee.
“Vaikka dialogissa ei päästäisi kovin syvälle, se tuntuu ihmisistä usein ainutlaatuiselta, koska se on niin harvinaista”, Kareinen sanoo.
Ilmastodialogeissa mietittiin, mikä meitä estää
Vuonna 2019 Sitra järjesti Erätauko-päivän, jonka aikana pidettiin 106 ilmastodialogia ympäri Suomen. Dialogeihin osallistui yli 1000 keskustelijaa.
Sitran ilmastokeskustelujen alussa oli tiukka faktapaketti, ja keskustelun aihe oli rajattu siihen, mikä meitä estää toimimasta ilmastonmuutoksen estämiseksi. Keskusteluissa ei siis mietitty, onko ilmastonmuutos totta vai ei, vaan niitä seikkoja, jotka estävät vaikuttavien toimenpiteiden syntymistä juuri nyt.
”Nykyään käydään jo aika paljon sellaista keskustelua, jossa mietitään yleisesti, millaisia ajatuksia ilmastonmuutos herättää. Kun keskustelu kehystetään ratkaisun esteiden pohtimiseen, se sulkee kieltämiskeskustelun automaattisesti pois, ja asiassa päästään nopeammin eteenpäin.”
Kareinen toteaa, että keskustelunaiheeksi voi toki valita myös ekologisen kriisin olemassaolon.
“Siitä on se hyöty, että ymmärtää omistaan poikkeavia näkökulmia. On helpompi keskustella, kun ymmärtää toisen kokemusten kautta, mistä näkökulmat ovat peräisin ja miksi ihminen ajattelee, että ilmiö ei ole totta. Toisen ainutlaatuisten kokemusten kuuleminen luo yhteistä keskustelupohjaa.”
Erätauko-päivän keskeisiä havaintoja oli kaksi. Ensinnäkin keskustelijoiden mielestä tietoa on niin paljon, että siitä on lähes mahdotonta seuloa, mikä on oikeaa tietoa. Toinen havainto oli, että on todella vaikea elää ilmastomyönteistä elämää ilman esikuvia ja positiivisia esimerkkejä julkisuudessa ja viihteessä.
Voiko sosiaalisessa mediassa käydä järkevää keskustelua?
Kareinen toteaa, että ilmasto- ja ekokriisi ovat niin tunteita herättäviä aiheita, että verkkodialogin järjestämisessä täytyy olla todella taitava. Keskustelun ohjaamiseen tarvitaan paljon osaamista ja työvoimaa.
Kareisen mielestä sosiaalinen media itsessään ei ole ongelma vaan siellä käytävän keskustelun rakenne:
“Ihmiset tulevat ja menevät ja heittävät jonkin kommentin. He eivät lue toistensa kommentteja eivätkä liity toistensa kommentteihin.”
Toisin sanoen alusta, jolla keskustelua käydään, ei ole oleellinen, vaan keskustelun aikataulutus ja ohjaaminen. Keskustelun tulee alkaa ja loppua tiettyyn aikaan eikä velloa määrättömän pitkää aikaa. Lisäksi ihmisiä täytyy ohjata lukemaan toistensa kommentteja ja jatkamaan keskustelua niiden pohjalta.
“Jos haluaa käydä keskustelua haastavista aiheista, se vaatii koulutusta esiin nousevien tunteiden ja trollaamisen käsittelyyn.”
Kareinen toteaa, että Dialogi-Akatemiassa kannustetaan nimenomaan kohtaamaan ihmisiä kasvokkain.
“Olemme kokonaisuuksia, ja reagoimme toisiimme koko keholla. Tulkitsemme toistemme ilmeitä ja kehon kieltä. Tämä ulottuvuus jää verkossa pois, ja sen takia tulee niin järjettömästi väärinymmärryksiä, tai sitä voi käyttää tahallaan väärin. Kasvokkain kohtaamisessa se on huomattavasti vaikeampaa. Kasvokkain kohtaaminen luo osapuolien välille luottamusta ja osallisuutta.”
“Yhtä keskeisiä ja akuutteja aiheita kuin ekologinen kriisi ei ole tällä maapallolla, ja meidän on pakko päästä siitä laajaan dialogiin. Meidän näkökulmastamme dialogi on demokratian ja vapaan kansalaisyhteiskunnan keskeinen elementti.”
Dialogi pähkinänkuoressa:
- Dialogin päämäärä on osallistujien keskinäisen ymmärryksen lisääminen, ei ratkaisun saavuttaminen
- Osallistujat ovat keskenään tasavertaisia
- Dialogissa kuunnellaan sen sijaan, että odotetaan saavansa itse suunvuoron
- Dialogissa jatketaan toisen ajatuksia ja puhutaan omista kokemuksista
- Dialogi ei ole väittelyä tai suostuttelua, eikä siinä ole voittajia.
Lisätietoa Erätauko-menetelmästä
Janne Kareisen kuva: Miikka Pirinen
