”Kipinä omaan ilmastotoimintaani lähti nuorten esimerkillisistä ilmastomielenosoituksista ja niistä seuranneesta yhteiskunnallisesta keskustelusta, jossa valitettavan usein nuorten toimintaa myös vähäteltiin. Lähdimme keskustelemaan somessa siitä, miten tiedeyhteisö voisi Suomessakin (Britannian tavoin) osoittaa tukensa ilmastolakkoileville nuorille.

Julkaisemamme tukikirje oli mielestäni vähintä, mitä tiedeyhteisö voi tehdä tukeakseen ilmastoliikettä. Tutkijana saa jatkuvasti lukea tuloksia ja raportteja, jotka korostavat ilmastotoimien kiireellisyyttä. Oli hienoa nähdä, että nuoret ottavat viestin vakavasti. 

Toimintamuotona tukikirje oli tuttu kansainvälisestä mediasta ja tuntui siinä mielessä helpolta, mutta silti vaikuttavalta tavalta tukea ilmastolakkoilijoiden toimintaa.

Julkaisemamme tukikirje oli mielestäni vähintä, mitä tiedeyhteisö voi tehdä tukeakseen ilmastoliikettä.

Ilmastotoiminta on antanut minulle ainakin merkityksellisyyden tunnetta – siis sitä, että yhteiskunnallista vaikuttamista on melko helppo lähteä rakentamaan muunkin kuin tutkimustoiminnan kautta, kunhan vain lähtee mukaan tekemään. 

Prosessin yhteydessä sain myös lukuisia hyviä kontakteja niin aktivistien, tutkijoiden kuin mediankin puolelta. Ikimuistoisimpia hetkiä tähän mennessä ilmastotoiminnassa ovat varmastikin olleet suuret ilmastomielenosoitukset maaliskuussa ja syyskuussa 2019. En ole koskaan nähnyt niin monimuotoista ja vahvaa joukkoa yhteisellä asialla.

Kestävyyskriisin vastaaminen saattaa edetä yhteiskunnassa nopeammin kuin osaamme tällä hetkellä kuvitella

Olen ympäristöpolitiikan tutkijatohtori Helsingin ja Amsterdamin yliopistoissa. Teen työtäni kestävyystieteen, käyttäytymistieteen ja kognitiotieteen risteyskohdissa. Tutkimukseni tavoitteena on ymmärtää paremmin, miten kestävät kulttuurit sekä toiminta- ja ajattelumallit voivat syntyä ja kehittyä. 

Uskon, että olemme lähellä niin sanottua sosiaalista keikahduspistettä, jossa kestävyyskriisi aletaan nopealla aikataululla ottamaan merkittävästi vakavammin. Nuorten ilmastolakot olivat yksi merkittävistä signaaleista tähän suuntaan. On kuitenkin tehtävä vielä valtavasti töitä, ennen kuin tilanteeseen suhtaudutaan riittävällä kiireellä.

Valitsin tämän toimintamuodon sen takia, että sitä oli helppo koordinoida sosiaalisessa mediassa ja verkossa. Nämä toimintamuodot kun ovat muutoinkin tutkijoille yhä tutumpia. Kyllähän siinä vaiheessa hieman jännitti, kun yhteydenottoja tuli uutis- ja radiotoimittajilta. Lähinnä jännitti se, miten tukikirje kehystettäisiin mediassa – positiivisessa vai kriittisessä valossa. Suurin apu oli kollegoilta, jotka tunsivat miten lehdistön kanssa toimitaan ja miten viestiä saadaan tehokkaimmin levitettyä sekä perinteisten että sosiaalisen median kautta.

Päällimmäisenä toimintaani ohjasi huoli siitä, että ilmasto-, biodiversiteetti- ja kestävyyskriisiin yleisestikään ei suhtauduta riittävällä vakavuudella. Kyllähän tästä oppi paljon, etenkin vuorovaikutustaitoja median edustajien kanssa. Kokemus alensi myös kynnystä osallistua jatkossakin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. 

Ilmastotoiminnan seurauksena myös kontaktiverkostoni on laajentunut. Toiminnan myötä on tullut esimerkiksi jatkossakin kutsuja asiantuntijahaastatteluihin ja radio-ohjelmiin sekä olen tutustunut lukuisiin järjestökentän edustajiin.

Käytännön tekemisen kautta löytyy nopeimmin oma tapa vaikuttaa

Olen huomannut, että ympäristöasioista keskusteleminen sosiaalisissa verkostoissa on usein melko hankalaa. Monesti kerrottuani tutkimusaiheistani monet esimerkiksi olettavat saman tien, että syyllistän heitä yksilötason valinnoistaan. Näin ei kuitenkaan ole – käyttäytyminen on aina fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tuote, ja pelkästään yksilötasoon keskittymällä emme pääse kovinkaan pitkälle. 

Lisäksi jotkut puolitutut ovat kyselleet ’agendastani’, ikään kuin ympäristötoiminnassa olisi väistämättä puoluesidonnaisia intressejä. Ehkä hankalinta ympäristötoiminnassa oli se, miten nopeasti internetissä ja sosiaalisessa mediassa omaa nimeä yhdistettiin jos jonkinlaiseen aatteeseen ja liikkeeseen, jota en kokenut edustavani.

Uskon, että laajempien yleisöjen puhumista ja osallistumista ilmastoasioihin helpottaisi ainakin se, että ihmiset ymmärtäisivät, että kestävyyskriisistä voi ja pitää uskaltaa puhua, vaikka ei itse käyttäytyisikään täydellisesti.

Uskon, että laajempien yleisöjen puhumista ja osallistumista ilmastoasioihin helpottaisi ainakin se, että ihmiset ymmärtäisivät, että kestävyyskriisistä voi ja pitää uskaltaa puhua, vaikka ei itse käyttäytyisikään täydellisesti. Ainoastaan avoimella keskustelulla voimme kehittää uusia normeja ja käytäntöjä.

Paras tai helpoin tapa lähteä ilmastotoimintaan on luultavasti välttää märehtimästä sitä, mikä olisi itselle sopivin muoto, ja sen sijaan lähteä rohkeasti kokeilemaan, miltä aktivismin eri muodot tuntuvat. Mielenosoitukset ovat vain yksi muoto monista – myös järjestötoimintaa tai muuta pienyhteisötoimintaa voi kokeilla.

Ennen kaikkea minua auttavat jaksamaan hyvät suhteet läheisiin ja sosiaalinen tukiverkko. Mutta myös ymmärrys siitä, että aina ei voi olla kaikessa mukana ja että on levättävä, kun siltä tuntuu. On tietenkin myös tärkeää, että näistä asioista voi vapaasti keskustella tuttujen ja kollegoiden kanssa.”

Roopen kolme vinkkiä aloittelevalle ilmastotoimijalle

• Lähde empimättä mukaan. Itsekin karsastin pitkään esimerkiksi mielenosoituksiin osallistumista, mutta nykyään se tuntuu jo aivan luontevalta.
• Ota yhteyttä muihin samanmielisiin. Ilmastoaktivistit ovat liki poikkeuksetta äärimmäisen mukavaa ja yhteistyöhaluista kansaa.
• Omilla vahvuuksillaan voi kontribuoida ja omaa alaa on tärkeä tuoda liikkeeseen mukaan. Kaikille osaajille on paikkansa ympäristöliikkeesä, sillä lopulta kestävyyskriisi koskee meitä kaikkia.

Roopen kolme vinkkiä jaksamiseen 

• Älä polta itseäsi loppuun. Muista levätä ja pitää taukoa, jos siltä tuntuu. Ilmastotoiminta on kestävyyslaji.
• Etsi ympärillesi ihmisiä, joiden kanssa voit avoimesti ja rehellisesti keskustella sekä turhautumisista että onnistumisista.
• Yritä olla seuraamatta liian tarkkaan, mitä internetin ja sosiaalisen median syvimmissä syövereissä keskustellaan. Tärkeintä on keskittyä oleelliseen toimintaan ja vahvistaa kestävyysliikettä edistäviä viestejä.